Aihearkisto: Universaalit lait

Kuka on syyllinen?

Kun jotakin ikävää tapahtuu, usein kuulee esitettävän kysymyksiä tyyliin: kuka on vastuussa? kenen olisi pitänyt toimia tilanteen estämiseksi? mitä lakeja tai sääntöjä on muutettava jotta tilanne ei uusiudu?

Nämä ovat toki hyviä kysymyksiä, mutta universaalien tämän elämän lainalaisuuksien kannalta ehkä hieman epäoleellisia. Kaikki asiat tapahtuvat näiden periaatteiden mukaisesti, vaikkakin niiden tunnistaminen vaatii useimmiten sitä, että otamme muutaman askeleen taaksepäin ja katsomme tilannetta hieman suuremmassa kokonaisuudessa ja kehyksessä.

Yksi tärkeimpiä lainalaisuuksia on syyn ja seurauksen sääntö. Mitään ei tapahdu “sattumalta” tai “vahingossa”. Puu ei ilmesty pihalle sattumalta, vaan seurauksena jostakin kauan sitten kylvetystä siemenestä ja siitä seuranneesta kasvuprojektista. Samoin mikään ikävä tilanne ei tule tyhjästä, vaan se on seuraus jostakin vastaavasta aikaisemmin kylvetystä siemenestä ja usein pitkästä prosessista.

Tämän periaatteen vuoksi ei ole myöskään uhreja. Toki nopeasti katsottuna tilanteet ovat usein epäreilun näköisiä ja täysin viattomat ja syyttömät henkilöt joutuvat kärsimään. Mutta kun asiaa katsotaan riittävän suuressa kokonaiskuvassa, syyn ja seurauksen välinen yhteys lopulta selviää. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki seuraukset tulisi automaattisesti vain hyväksyä. Vaikka henkilö olisi tehnyt menneisyydessään kuinka ikäviä tekoja, hänen ei tarvitse vastaanottaa seurauksia samassa mittakaavassa. Mitä enemmän henkilö keskittyy positiivisiin ja korjaaviin ajatuksiin ja tekoihin, sitä enemmän hän saa “mitätöityä” tai neutraloitua seurausta. Vaikka jokin seuraus on väistämättä ilmestyttävä, tällaisen oman henkilökohtaisen muutostyön tuloksena suuretkin ikävyydet voidaan muuntaa siedettävän kokoisiksi harmeiksi.

Syyn ja seurauksen sääntö toimii henkilökohtaisen tason lisäksi myös usealla muulla kerroksella. Jokainen meistä vaikuttaa oman itsensä lisäksi myös monenlaisiin yhteisöihin. Työpaikalla henkilöiden ajatusmallit ja tekemiset vaikuttavat koko työyhteisön hyvinvointiin ja mielialaan, sama toteutuu myös ystäväpiireissä, kaupungin asukkaissa – tai vaikkapa kokonaisen valtion tai maanosan laajuudella. Mikä tahansa yhteisön henkilöitä yhdistävä ajattelutapa tai tietoisuus ilmenee useilla tavoilla. Olet ehkä huomannut tämän vaikka matkustaessasi eri kaupunkeihin. Joissakin kaupungeissa ihmiset ovat luonnostaan avoimia, ystävällisiä ja he ovat turistien kanssa heti kuin yhtä perhettä. Vastaavasti jossakin toisessa kaupungissa henkilöt ovat etäisiä eivätkä halua ehkä olla lainkaan tekemisissä uusien henkilöiden kanssa. Tällainen yleisvire luonnollisesti vaikuttaa kaikkeen olemiseen ja tekemiseen yhteisön alueella.

Jos yhteisön henkilöitä yhdistää viha tai muut negatiiviset ajatukset, tämän säännönmukaisuuden perusteella niiden on myös aina löydettävä jokin tapa ilmentymiseen käytännössä. Tämän vuoksi maailmalla uutisoidaan jatkuvasti toisten ihmisten vahingoittamisista mitä moninaisimmilla tavoilla. Koska mikään ei ole sattumaa, tilanteissa mukana olevat henkilöt ovat yleensä useassa erilaisessa tärkeässä roolissa. Ensimmäiseksi he vievät henkilökohtaisella tasolla loppuun jonkin historiallisen syy-seuraus-suhteen. Samanaikaisesti usein he antavat myös kasvot sille, mitä heidän yhteisössään tällä hetkellä tapahtuu.

Tapahtuipa mitä tahansa, asian käsittelyssä ei ikinä tulisi pohtia kuka teki mitä ja yrittää etsiä syyllisiä, vaan pyrkiä löytämään viesti tapahtumien takaa. Jos esimerkiksi kaksi eri väestöryhmää riitelevät keskenään ja tapahtuma herättää sinussa mitä tahansa voimakkaita tunteita, kannattaa pohtia missä asioissa itse kenties ilmaiset vihaa tai et ole valmis hyväksymään erilaisuutta. Jos löydät tällaisia alueita, voit ryhtyä tekemään tarpeellisia muutoksia. Toisaalta jos koet että omassa ajattelussasi ja tekemisissäsi kaikki on jo tämän asian suhteen kunnossa, tällöin tehtäväsi on jokin muu toisten henkilöiden auttaminen.

Jokainen on aina itse vastuussa kaikesta eikä syytä tai vastuuta voi ikinä ulkoistaa kenellekään. Jokaista meitä ympäröivät tapahtumat ilmentävät kulloinkin pinnalla olevia ajatuksia. Jos näkemäsi tapahtumat eivät miellytä, paras tapa on pyrkiä katkaisemaan tapahtumakierre mahdollisimman pikaisesti. Jos kylvät lisää samoja siemeniä, voit olla varma siitä että vastaavia tapahtumia tulee lisää ja entistäkin suuremmassa mittakaavassa. Sen sijaan tilanteet kannattaa ymmärtää viesteinä, tehdä johtopäätökset, ja etsiä korjaavat ajatukset ja teot omasta itsestään.

Jos näet ympärilläsi vihaa ja toisten henkilöiden satuttamista, varmista että et itse ainakaan ole mukana levittämässä vastaavia sanoja tai ideoita. Tämän jälkeen voit keskittyä jakamaan ympärillesi ymmärryksen, rakkauden ja yhteenkuuluvuuden viestiä. Mitä useammat tekevät näin, sitä pienemmiksi ikävät tapahtumat ympärilläsi kuihtuvat. Tätä työtä et kuitenkaan voi siirtää kenellekään muulle – vain sinä voit lopettaa kierteen, tehdä muutoksen itsessäsi, ja antaa vaikutusten heijastua kaikkialle ympärillesi. Mikään viranomainen, lakipykälä tai varsinkaan tekojen kostaminen ei voi korjata tilannetta.

Mikä muutoksen voit tehdä omassa ajattelussasi nyt heti ja miten heijastat sitä kaikkialle ympärillesi?

Herättelyä

Terroriteot ja monenlainen kaaos näyttävät lisääntyvän joka puolella maailmaa. Samalla mikään määrä vastataistelua ei tunnu tehoavan. Sillä ei ole merkitystä onko kyseessä ääriliikkeiden toiminta, turvapaikan hakijoiden massaliikkuminen, tai vaikkapa talouskriisi. Lisäksi jokainen näistä haasteellisista tilanteista on saanut sekä puolustajia että vastustajia, ja niin keskustelut kuin käytännön toimetkin vellovat yleensä laidasta laitaan ilman mitään pitkäjänteistä suunnitelmallisuutta tai ehkäpä edes halua löytää todellisia pysyviä ratkaisuja.

Mutta miksi tällaisia ongelmia ja kriisejä on nyt näin paljon? Yleensä vielä käy niin, että jos jokin yksittäinen asia saataisiinkin näennäisesti hallintaan, lähes välittömästi jokin uusi ja usein vielä entistäkin suurempi haaste putkahtaa esiin.

Tämä maailma toimii hyvin selkeiden lainalaisuuksien mukaisesti. Niin vetovoiman kuin syyn ja seurauksen laitkin toimivat niin yksilötasolla kuin koko maailmankin mittakaavassa. Kaikki se mitä näemme ja koemme, on aina seurausta jostakin aikaisemmasta tapahtumasta, teosta tai ajatuksesta. Maailman tapahtumien seuraaminen onkin helppo tapa nähdä millaisia siemeniä olemme kylväneet.

Jos näemme sotia, terroritekoja tai mitä tahansa ongelmia ihmisten keskinäisessä yhteiselossa, on se suora seuraus siitä millainen ajatusmalli ihmiskunnalla on tällä hetkellä “voitolla”. Se ei siis edusta kaikkien ajattelua tai toimintatapaa. Asiaa voi hahmottaa vaikkapa niin, että vaa’an toisessa kupissa ovat kaikki rakkauteen ja välittämiseen liittyvät ajatukset, ja puolella vastaavasti viha ja ihmisiä erottavat ideat ja ajatukset. Maailman tapahtumat ilmentävät sitä kummalleko puolelle vaa’an neula kääntyy. Jokainen voi vapaasti valita sen kumpaanko vaakakuppiin haluaa lisätä “painoa”.

Tapahtumiin reagoiminen, syyllisten etsiminen ja vastahyökkäykset eivät ikinä ole ratkaisu. Vetovoiman lakikin kertoo selkeästi, että aina kun keskitymme johonkin asiaan, se saa ainoastaan lisää valtaa ja pääsee kasvamaan. Negatiivisuuden ruokkiminen ylläpitää kierrettä joka aikaansaa ainoastaan lisää uusia ikäviä asioita.

Jos nykyiset tapahtumat eivät miellytä, tarvitaan aina jotakin muutoksia. Ikävältäkin näyttävien tapahtumien tehtävänä onkin ainoastaan herätellä meitä. Niin kauan kuin teemme entisenlaisia valintoja ja ajattelemme asioista samalla vanhalla tavalla, seurausten on luonnollisesti oltava myös entisenlaisia. Aina kun jokin epämiellyttävä asia pääsee ilmenemään, sen tärkein tehtävä onkin tuoda jokin viesti ja muistuttaa uusien valintojen tärkeydestä.

Kukaan meistä ei voi suoraan muuttaa maailmaa. Mutta jokaisella on valta tehdä muutoksia omassa itsessään – ja näiden muutosten seurauksena myös meitä ympäröivä maailma muuttuu. Koska jokaisella on vapaa tahto, kukaan ei voi pakottaa muita muuttamaan tekemisiään tai ajatteluaan. Voimme ainoastaan muuttua itse ja olla esimerkkinä muille.

Yksi universaaleista laeista on myös se, että jokaisessa pimeässä hetkessä on valtavasti Valoa piilossa odottamassa paljastumistaan. Usein tämä ilmenee terrori-iskujen ja muiden kriisien jälkeen niin, että useat omissa oloissa eläneet henkilöt alkavat tuntea halua auttaa, he tuntevat myötätuntoa tapahtumista kärsineitä kohtaan, ja ovatkin ehkä ensimmäistä kertaa elämässään valmiita todella asettamaan yhteisen hyvän oman edun edelle. Ikävältä näyttävät tapahtumat voivatkin siis aikaansaada huomattavan positiivisen muutoksen suuressa ihmisjoukossa.

Tässä maailmassa ei ole todellisia rajoja ihmisten välillä. Erilaiset maantieteelliset, kielelliset, kulttuurilliset, uskonnolliset ja ties mitkä tekijät ovat loppujen lopuksi vain erilaisia ilmentymiä meitä kaikkia yhdistävistä asioista. Ainoat rajat ovat jokaisen henkilön omassa sisäisessä ajattelumallissa.

Jokainen hetki voimme valita sen, ymmärrämmekö koko maailman muodostavan yhden suuren kokonaisuuden, jossa jokaisella ihmisellä, luontokappaleella, tilanteella, tai millä tahansa asialla on jokin rooli ja siksi täysi oikeus olla olemassa. Kaikki on lopulta hyvää ja siksi mitään ei ole lupa tuhota. Seassa on luonnollisesti paljon monenlaista, jossa negatiivinen kuori vielä tällä hetkellä peittää hyvät ominaisuudet. Tuhoamisyritysten sijasta meidän jokaisen tehtävänä onkin auttaa näitä puhtaita, hyviä piirteitä paljastumaan kuorien alta. Kun negatiivisuus ei saa uutta ravintoa, kuoret menettävät voimansa, ja lopulta ne murenevat automaattisesti luonnollisen prosessin edetessä.

Jos haluamme vaikuttaa politiikan tai jonkin vastaavan mekanismin kautta, prosessi on pitkä eikä kukaan voi taata sitä pystymmekö todella vaikuttamaan halutulla tavalla. Sen sijaan voimme koska tahansa valita sen, teemmekö ja ajattelemmeko ihmiskuntaa eteenpäin vieviä ja rakentavia valintoja. Näiden valintojen seuraukset alkavat heti ilmentymään joka ikisessä asiassa maailmanlaajuisesti.

Missä asioissa sinä voisit avata edes hieman enemmän sydäntäsi ihmisille ympärilläsi, ja keskittyä positiiviseen muutokseen sekä korostamaan jokaisessa henkilössä olevaa hyvää?

Parannan itseni

Aika ajoin käydään keskustelua uskolla parantamisesta, erilaisista tervehdyttävistä luontaistuotteista ja verrataan niitä virallisen lääketieteen tutkimuksiin ja hoitokeinoihin. Valitettavan usein keskustelu on kovin mustavalkoista ja väittelevää. Monet keskustelijat odottavatkin jokaisen valitsevan puolensa ja yhden tietyn vaihtoehdon.

Yksi universaaleista lainalaisuuksista on kuitenkin se, että kaikki liittyy kaikkeen. Ne mitä näemme erillisinä yksittäisinä asioina, ovatkin vain erilaisia näkökulmia tai ilmentymiä jostakin suuremmasta kokonaisuudesta. Jos vain kykenisimme ottamaan muutaman askeleen taaksepäin ja etäisyyttä asioihin, tämän jälkeen näiden yksittäisten osasten yhteydet toisiinsa muuttuisivat helpommin hahmotettaviksi.

Toinen lainalaisuus on se, että kukaan ei voi saada mitään sellaista jota hän ei jollakin tavalla pyydä. Pyynnöt voivat olla mitä tahansa toiveikkaista ajatuksista hyvin selkeisiin vaatimuksiin. Jos henkilö ei halua ottaa jotakin vastaan, tällöin muiden on sitä mahdotonta antaa. Ja tämä pätee myös terveysasioihin.

Kun sairastunut henkilö hakeutuu lääkärille tai päättää ottaa jotakin jo käsillä olevaa lääkettä, tällöin hänellä on jo selkeä odotus siitä että tämä toimenpide jollakin tavalla edistää parantumista ja tasapainon saavuttamista. Kukaan tuskin menisi edes lääkäriä tapaamaan jos hän olisi jo etukäteen päättänyt ettei vierailusta ole mitään apua tai päättänyt olla hyödyntämättä saamiaan neuvoja. Lääkärin puheille hakeutuva henkilö ei ehkä ole varma siitä mitä tulee tapahtumaan tai löytyykö juuri hänelle sopivaa apua, mutta ainakin hän on valmis kokeilemaan, ja jollakin tasolla hän odottaa positiivisia seurauksia. Hänellä on siis ainakin joitakin terveyteen liittyviä ajatuksia.

Milloin sitten lääkäriin mennään? Jos sormeen tulee pieni haava, kukaan ei vielä hätäänny. Jokainen tietää, että haava umpeutuu nopeasti aivan omia aikojaan. Usein tästä on vieläpä omakohtaisia kokemuksia menneisyydestä. Siksi tähän on helppo uskoa ja antaa vain asian olla. Tällaiset pikkujutut hoituvat helposti, nopeasti ja automaattisesti ilman ulkopuolista apua.

Tilanne on kuitenkin toinen jos kyseessä on jokin suurempi vaiva. Tällöin lääkärin puheille hakeudutaan huomattavan paljon helpommin. Mutta jos ihmisen keho korjaa itse itsensä pikkuhaavan tapauksessa, niin eikö sama toteudu myös isommassa mittakaavassa? Onko lääkärin tapaaminen aivan turhaa puuhaa? Kyllä ja ei.

Vaikka henkilö tietäisikin “automaattisen paranemisen” periaatteen, hänellä saattaa olla niin suuret pelot tai epäilyt, ettei hän mitenkään koe paranemistaan mahdollisena ilman jotakin ulkopuolista apua. Tällöin jo lääkärin kanssa jutustelu tai jonkin lääkkeen ottaminen voi olla riittävän rauhoittava tekijä jonka jälkeen usko parantumisprosessiin palautuu. Tähän liittyen lukuisat tutkimukset ovat selvittäneet ns. lumelääkkeiden voimaa. Niissä toistuvasti todetaan, että kun henkilö uskoo lääkkeen parantavaan voimaan ja positiivisiin vaikutuksiin, on lähestulkoon sama mitä hänelle annetaan. Vaikka henkilö söisi puhdasta sokeria, saattavat tulokset olla samoja kuin pitkään tutkitulla ja kehitetyllä kalliilla lääkkeellä. Lääke ei siis varsinaisesti tee mitään, vaan koko juttu perustuu sillä saavutettuun uuteen varmuuteen paranemisesta.

Jos ajatukset ovat koko ajan jossakin ikävässä asiassa, vetovoiman ja muiden universaalien lakien perusteella tätä ikävää asiaa luodaan jatkuvasti lisää. Tällöin myöskään luonnollinen paranemisprosessi ei voi käynnistyä. Useiden lääkkeiden teho perustuukin siihen, että ne vähät välittävät varsinaisesta ongelmasta, ja sen sijaan auttavat parantamaan yleistä hyvää oloa. Kun tämä saavutetaan, sen jälkeen alkaa paraneminenkin. Lääkkeet siis yleensä auttavat lisäämään varmuutta ja yleistä positiivista mielialaa. Todellisten tulosten saavuttamiseksi tämän lisäksi tarvitaan kuitenkin myös aito halu terveydestä. Ilman halun ja varmuuden yhdistelmää henkilö voi syödä lääkkeitä vuosia tai vuosikymmeniä ilman että mitään voi tapahtua. Kun halu paranemisesta on riittävän vahva, se myös houkuttelee sopivia hoitomuotoja ilmestymään. Tällöin on syytä olla avoimena – emmehän voi koskaan tietää etukäteen mikä se kulloiseenkin tilanteeseen paras mahdollinen hoitomuoto tulee olemaan.

Asiassa on myös muita ulottuvuuksia. Aikaisemmin todettiin kaiken liittyvän kaikkeen. Lisäksi yksi lainalaisuus on se, ettei mitään ongelmaa, sairautta tai muuta haastetta voi olla alunalkaenkaan olemassa ennenkuin siihen on olemassa ratkaisu tai hoitomuoto. Mistä nämä ratkaisut ja uudet hoitotavat sitten tulevat? Lähes poikkeuksetta historian kirjoihin päätyneet suurten koko maailmaa mullistaneiden uusien ratkaisujen löytäjät toistavat hyvin samanlaista kaavaa. He ovat saattaneet nähdä vastauksen unessaan, ehkä se on vain tullut yhtäkkiä mieleen kylvyn aikana tai ehkä he ovat kuulleet sen “sattumalta” joltakin ohikulkijalta. Idea tai ratkaisu on siis tullut vain “jostakin” ja he ovat tämän jälkeen käytännön testeissä todenneet sen toimivaksi.

Myös lääketiede etenee näin. Kun ihmiskunnan yleinen tietoisuuden taso nousee, löydämme koko ajan uusia lääkkeitä ja hoitomuotoja. Nämä ovat välineitä jotka on myös tarkoitettu hyödynnettäväksi ja parantamaan yleistä hyvinvointiamme. Jos tällainen päiväunissa vastaanotettu idea jalostuu joksikin lääkkeeksi tai sairaalalaitteeksi, ja sen avulla parantumisprosessi voidaan mahdollistaa tai sitä voidaan nopeuttaa, niin onko tässä sitten kyse parantamisesta ajatuksen tai uskon voimalla, tieteen avulla vai mihin kategoriaan tällainen tapahtumaketju pitäisi asettaa? Jokainen voi määritellä sen itse.

Zohar ja useat muut henkisyyden perustekstit kertovat selkeästi, että lopulta jokainen parantaa aina itsensä. Siihen vaaditaan kuitenkin halua parantua, varmuutta prosessin toimivuudesta, sopivat olosuhteet paranemiselle ja avoimuutta ottaa vastaan apua. Eri henkilöille nämä voivat tarkoittaa hyvin erilaisia asioita. Joillekin se saattaa olla ystävän tekemä meditointi, vierailu tai lahjoittama innostava kirja, joillekin se voi olla vastaanotettu kukkakimppu ja tervehdyskortti, ja jotkut vaativat lääkitystä tai jonkin talismanin käteensä. Nämä osa-alueet ilmenevät jokaisella meistä eri tavoin ja siksi samat viralliset ja tieteelliset hoitomuodot eivät toimi kaikille.

Kun paranemisprosessia katsotaan tällaisesta kulmasta, on aika vaikea väittää minkään yksittäisen hoitomuodon olevan ehdottoman toimiva tai täysin väärä. Jokaisella niistä on tarkoituksensa ja ne vaikuttavat eri tavoin. Kannustetaan siksi kaikkia testaamaan avoimin mielin erilaisia vaihtoehtoja. Niistä ei tarvitse valita vain yhtä, vaan mahdollisuuksista voi valita sopivan yhdistelmän.

Perimmäinen syy?

Syyn ja seurauksen laki on pääperiaatteeltaan selkeä. Jokaisesta ajatuksesta ja teosta ilmenee jossakin vaiheessa jonkinlainen seuraus. Joskus tämä saattaa tapahtua lähes välittömästi kun taas toisinaan tarvitaan useiden vuosien tai vuosikymmenten prosessi. Usein syyn ja seurauksen suhde hämärtyy ajan kuluessa – ja niin on tarkoitettu tapahtuvankin.

Myös se on selkeää, että jos jokin tällä hetkellä ilmenevä asia ei miellytä, tässä ja nyt tehdyt uudet valinnat vaikuttavat siihen millaisia tapahtumia tulevaisuus tuo tullessaan.

Koska jokainen kohtaamamme asia on seurausta jostakin aikaisemmasta omasta tekemisestämme, on tämän vuoksi myös kaikesta syytä ottaa vastuu. Ketään toista henkilöä ei voi syyttää itse itsellemme luoduista olosuhteista ja tapahtumista. Vastuun ottaminen nostaa myös aina jokaisen tilanteen ulkopuolelle ja mahdollistaa muutokset ja uudenlaiset valinnat.

Mutta usein epäselvyys herää silloin kun ryhdymme pohtimaan mitä asioita oikeasti pitää muuttaa.

Jos vaikkapa esimerkiksi näet edessäsi jonkin ikävän tilanteen, miten ihmeessä voit tietää tarkasti siihen johtaneen syyn? Jos edessäsi on vaikkapa auto-onnettomuus, saattaa olla ilmeistä että yhden auton kuljettaja teki jonkin virheen – tai ehkä molemmat tekivät. Mutta miksi hän teki virheen? Joku saattaa tietää että hän oli väsynyt. Mutta tällöin pitäisi kysyä miksi hän oli väsynyt? Jos tämän jälkeen selviää että hänellä on ollut jotakin huolia töissä ja sen aiheuttamaa unettomuutta, on seuraava luonteva kysymys selvittää syy miksi töissä on ollut huolia. Ja niin edelleen – ketjua voi jatkaa loputtomiin. Kuinka tällaisesta ketjusta voidaan löytää todellinen lopullinen syy jonka jälkeen ei ole tarvetta mennä pidemmälle? Kuinka tällaisessa tapauksessa tiedetään mihin vaiheeseen muutos on tehtävä? Ja ennenkaikkea mielenkiintoinen kysymys on se, miten itse olen ollut mukana aiheuttamassa tällaista näennäisesti erittäin kaukaista tapahtumaketjua? Saattaahan olla niin, että et tietoisesti tunne yhtäkään tapahtuman osapuolta.

Tällaisessa tapauksessa tilanteen saattaakin selittää toinen universaali laki. Se nimittäin kertoo, että jokainen meistä on yksilöllinen ja erilainen ilmentymä yhdestä ja samasta kokonaisuudesta. Siksi osa eteentulevista seurauksista on täysin itse aiheutettuja, mutta osa puolestaan on seurausta jostakin suuremmasta kokonaisuudesta. Olet saattanut kuulua johonkin ryhmään, yhteisöön, kansaan tai mihin vain kokonaisuuteen, joka ajattelee ja toimii tietyllä tavalla ja aikaansaa siten tietynlaisia muutoksia. Tällaisten ryhmien lisäksi kaikki ihmiset lopulta muodostavat yhden kokonaisuuden, joka vaikuttaa tavalla tai toisella meistä jokaiseen.

Tämän vuoksi kaikkiin tapahtumiin on mahdotonta löytää selkeää yhtä ja tiettyä niiden aiheuttanutta syytä. Jokaisella näkemällämme ja kokemallamme tilanteella on kuitenkin tärkeä merkitys ja tarkoitus. Jos silmiemme eteen tuodaan jotakin, tarkoittaa se tällöin sitä, että meillä on mahdollisuus tehdä tilanteelle jotakin. Vaikka asia ei näyttäisi liittyvän mitenkään omaan itseemme, olemme kuitenkin osallisia tapahtumaketjuun jonkin suuremman kokonaisuuden kautta. Jollakin omalla tekemisellä voimme korjata tapahtumia ja vaikuttaa positiivisempaan tulevaisuudenkehitykseen.

Perimmäisen juurisyyn löytäminen jokaiseen tilanteeseen ei siksi olekaan tärkein asia, vaan proaktiivinen lähestyminen ja positiivinen vastaus ja suuren kokonaisuuden huomioonottaminen. Voit aina auttaa toisia jollakin tavalla. Voit aina lisätä tilanteeseen jotakin positiivista. Kun riittävän monet noudattavat tätä periaatetta, alkavat negatiivisten ja positiivisten asioiden sisältämät vaakakupit vähitellen kääntyä uuteen asentoon. Aina kun vaa’an neula siirtyy asteikon toiselle puolelle on myös yhteisöllisten seurausten muututtava erilaisiksi.

Valoa pimeydestä

Viime aikoina kaikenlainen kaaos ja sekasorto on jatkuvasti yleistynyt. Taloudet ovat kriisissä, terrori-iskuja tapahtuu ympäri maailmaa ja monenlaisesta hädästä ja onnettomuuksista uutisoidaan lähes päivittäin. Saattaa äkkiseltään kuulostaa siltä että maailma on menossa todella ikävään suuntaan. Mutta onkohan asia välttämättä niin?

Näissä artikkeleissa usein toistetaan mallia, jossa vastakkaisten voimien on aina oltava tasapainossa. Tämän jälkeen voimme vapaalla tahdolla valita kumpaanko näistä voimista keskitymme. Mitäpä hyötyä vapaasta tahdosta olisikaan jos meillä ei olisi vaihtoehtoja joista valita. Aina kun eteemme ilmestyy jokin ikävältä ja pimeältä näyttävä tilanne, on siinä väistämättä myös kätkettynä jotakin hienoa ja paljon valoa. Usein vain helposti keskitymme liikaa epämiellyttävältä näyttävään ulkokuoreen ja tilanteen todellinen ydin jää paljastamatta. Tämän vuoksi universumi antaa meille jatkuvasti uusia mahdollisuuksia ja tilaisuuksia – niin kauan kunnes tarpeeksi suuri joukko meitä herää näkemään mistä on kyse.

Itse asiassa koko maailman rakenne perustuu siihen, että kaikki hyvä on aina oletuksena piilotettuna arveluttavan ja epämääräisen näköisiin paketteihin. Näiden pakettien avaaminen vaatii ymmärrystä, rohkeutta ja varmuutta. Muussa tapauksessa paketin kääreet varmasti riittävät vakuuttamaan siitä ettei sisältö voi olla arvokasta.

Käytetäänpä jälleen vertauskuvia ja esimerkkejä vanhoista kirjoituksista joissa tämä malli esitetään. Tämän päivän tiedehän vahvistaa sen, että maailma koostuu kymmenestä eri ulottuvuudesta. Tämän vuoksi myös luomiskertomuksessa maailma luodaan kymmenessä eri vaiheessa – yksi ulottuvuus kerrallaan. Englanninkielisestä tekstistä nämä kohdat on helppo tunnistaa “let there be” -tyylisistä ilmauksista, jotka toistuvat kymmenen kertaa. Suomenkielisessä käännöksessä nämä eivät kuitenkaan ole enää yhtä selkeitä ja ilmeisiä. Suomeksi käytetään mm. sanoja: tulkoon, kokoontukoot, kasvakoon ja loistakoon.

Kun kymmenen ulottuvuutta oli luotu, niiden todellinen luonne oli vielä piilossa. Ne olivat vain olemassa. Tämän vuoksi luku kymmenen esiintyy vielä kaksi kertaa Mooseksen kirjoissa. Tätä lukua ei todellakaan ole käytetty mihinkään muuhun kuin tekemään selväksi ulottuvuuksien rakenne ja luonne.

Monenlaisten vaiheiden jälkeen israelin kansa joutui käymään läpi Egyptin orjuuden (eli egon vallan) matkalla todellisten oikeiden asioiden etsimisessä. Orjuudesta eli kaikenlaisesta negatiivisuudesta ja itsekkäistä ominaisuuksista vapautumiseen liittyikin kymmenen vitsausta. Näitä olivat mm. sammakot, syöpäläiset, rakeet ja heinäsirkat. Tällä tavoin ulottuvuus kerrallaan rikottiin negatiiviset paketoinnit ja todelliset oikeat asiat pääsivät paljastumaan. Ja nämä vitsauksethan eivät olleet mitä tahansa ikäviä pikkujuttuja, vaan sellaisia jotka todella pysäyttivät normaalin elämisen täysin. Vain todella synkästä pimeydestä on mahdollista paljastaa suuri valo.

Kun vitsauksista oli selvitty, tämän jälkeen luku kymmenen esiintyy viimeisen kerran Siinain vuorella Mooseksen välittäessä kymmenen käskyä ja kuolemattomuuden koko kansalle. Tämä kuolemattomuuden ja kaiken mahdollisen viisauden sisältämä energia oli siis mahdollista paljastaa vasta siinä vaiheessa kun negatiiviset kuoret oli ensin rikottu kulkemalla monenlaisten vastoinkäymisten läpi.

Tämä sama malli pätee kaikkeen myös tämän päivän arjessa. Jos emme ymmärrä vapaaehtoisesti rikkoa negatiivisia kuoria, monenlaiset ikävät asiat tulevat auttamaan tässä prosessissa. Tällä hetkellä maailma kehittyy nopeaa tahtia ja muutoksia väistämättä tarvitaan. Mitä enemmän roikumme kiinni vanhoissa rajoituksissa ja ennakkoluuloissa, sitä enemmän tällaista universumin potkimista tarvitaan. Jos vastustamme muutoksia, heinäsirkoilla ja kaikenlaisella pimeydellä on edelleenkin tehtävänä potkia meitä liikkeelle.

Vaikka uutisoinnissa herkutellaan usein ikävillä asioilla ja onnettomuuksien uhreilla, on muistettava myös tapahtumien toinen puoli. Muutama päivä sitten Pariisin iskujen jälkeen varmasti jokainen joutui miettimään omaa suhtautumistaan erilaisiin väestöryhmiin, yhteisiin ja erottaviin piirteisiin, ja siihen mikä lopulta on tärkeää. Vaikka muutama henkilö joutui uhrautumaan, samaan aikaan heidän ansioistaan valtavat ihmisjoukot löysivät uudelleen toisensa ja pääsivät rakentamaan uutta maailmaa aivan erilaisten ajatusmallien pohjalta. Usein kaikenlaisten onnettomuuksien ja myllerrysten jälkeen meissä kaikissa herääkin sisällä uinumassa ollut halu auttaa ja huolehtia toisista henkilöistä – ja omat henkilökohtaiset haasteet asettuvat aivan uuteen suuruusluokkaan ja perspektiiviin. Mutta jos nämä tilanteet eivät johda pysyviin muutoksiin, tilanteiden on epäilemättä toistuttava niin kauan kunnes muutokset todella tapahtuvat.

Suuret globaalit myllerrykset eivät kuitenkaan ole ainoa reitti muutokseen. Jokainen voi valita tässä ja nyt muutoksen. Tämä vaatii toki paljon halua, ymmärrystä ja varmuutta. Perimmiltäänhän olemme niin mukavuudenhaluisia, että pysyttäydymme mielellämme turhankin pitkään vanhoissa ja tutuissa ajatusmaailmoissa, vaikka itsekin ymmärtäisimme kuinka rajoittuneita ne ovat. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Mitä enemmän jokainen uskaltaa etsiä omia negatiivisuuksiaan, rajoituksiaan ja muutoskohteitaan ja tehdä tarpeellisia toimenpiteitä, sitä vähemmän tarvitsemme koko maailmaa pysäyttäviä opetustilanteita.

Lopputulos on toki sama molempia polkuja pitkin. Vapaaehtoinen ja pienillä askelilla tehty muutos on kuitenkin yleensä helpompaa hallita.

Millaisiin asioihin sinä kiinnität huomiota ikävien uutisten kohdalla? Näetkö niissä olevan suuren mahdollisuuden tarttua toimeen, tehdä muutoksia, paljastaa suunnattomasti valoa ja nostaa koko maailma aivan uudelle tasolle? Entä olisitko valmis muutoksiin jo ennenkuin mitään ikävää ehtii tapahtumaan?

Tietoisuus ratkaisee

Mitä enemmän universaaleihin meitä kaikkia koskettaviin lakeihin tutustuu, sitä vaikeammaksi muuntuu vastaaminen ennen niin helppoihin “kyllä” tai “ei” -kysymyksiin. Joskus oli vielä kovin helppoa muodostaa asiasta kuin asiasta mielipide puolesta tai vastaan, mutta nyt mustavalkoisen maailman tilalle onkin tullut lukematon määrä harmaan sävyjä. Ainakin itse olen huomannut yhä useammin aloittavani kommentoinnin lähes mistä tahansa aiheesta pohtimalla “se riippuu…”.

Jokin aika sitten minulta kysyttiin mielipidettä siitä kuinka suotavaa lihansyöminen on ja onko turkistarhaus sopivaa. Kysyjä halusi selkeästi kyllä tai ei -vastausta ja selkeästi vielä odotti että molempiin kommentti olisi ollut kielteinen. Käytetäänpä näitä kysymyksiä tämän artikkelin esimerkkeinä.

Tyypillisestihän näillä kysymyksillä pyritään saamaan lihansyöjille ja turkisten omistajille huonoa omaatuntoa. Kyllähän kaikkien pitäisi tietää kuinka ikävästi eläimiä kohdellaan ja miten eläimet kärsivät kasvatuksen aikana ja vieläpä joutuvat kohtaamaan julman kuoleman. Mutta tietävätkö todellakin kaikki? Tiedätkö sinä? Entä mistä voit tietää varmasti kuinka asia on ja voiko käsityksen yleistää? Entäpä jos joissakin paikoissa eläimiä kohdellaankin erityisen hyvin?

Näissä artikkeleissa toistetaan jatkuvasti, että kaikki fyysisessä maailmassa näkyvät asiat ovat energiaa. Ajatukset ja tietoisuus puolestaan muovailevat energiaa erilaisiin muotoihin. Alkuperäinen ajatus kulkeutuukin yllättävän kauas. Olet ehkä joskus huomannut ravintolassa, että pöydässäsi on outo tunnelma jota ei ollut ravintolaan saapuessa. Saatat tuntea selvästi mitä samassa pöydässä on tapahtunut hetkeä aikaisemmin ja aistia onko tunnelma ollut läheinen ja lämmin tai vastaavasti kireä ja negatiivinen. Samoin ruuasta tai leivoksista voit tunnistaa, onko ne tehty rakkaudella ja onko tekijä halunnut levittää ympärilleen kaikenlaista hyvää – vai onko kyseessä ollut rutiinimainen pakkosuoritus. Energia ei ikinä häviä. Se ainoastaan muuttaa muotoaan sen mukaan millaiset ajatukset ja tietoisuus siihen vaikuttaa.

Tässä maailmassa kaikella on tarkoituksensa. Vaikka se voi välillä tuntua epäuskottavalta, siltikin jokaisella asialla on merkitystä ja kaikkea tarvitaan. Siksi mitään ei tulisi pitää vain itsestäänselvyytenä tai vähäpätöisenä. Luomiskertomuksessakin kerrotaan, että maailma luokitellaan kivi-, kasvi- ja eläinkuntaan ja ihmiseen. Kaikki näistä koostuvat täsmälleen samoista palikoista, ja tiede käyttää näistä palikoista atomi-nimeä. Ajattelu ja tietoisuus määrittelevät sen millaisia yhdistelmiä näistä palikoista milloinkin muodostuu. Toisinaan niistä seuraa todella hienoja ja upeita asioita ja toisinaan hyvinkin negatiivisia ikäviä mörköjä.

Tässä kokonaisuudessa ihminen on ainutlaatuisessa asemassa. Ainoastaan ihmisellä on vapaa tahto tehdä valintoja. Eläimet ja kasvit noudattavat vain niihin tiukasti ohjelmoitua tehtävää eivätkä ne kykene arvioimaan onko jokin oikein tai väärin. Ne vain kasvavat, lisääntyvät, pyrkivät selviytymään ja toteuttavat tehtäväänsä mahdollisimman täysimääräisesti. Tietoinen ajattelu ja valintojen tekeminen on ihmisen velvollisuus. Eikä tämä velvollisuus koske pelkästään ihmistä itseään, vaan myös kaikkia niitä luomakunnan osia jotka eivät siihen itse pysty. Meillä jokaisella on siis melkoinen vastuu!

Vapaan tahdon perimmäinen tarkoitus onkin tehdä koko ajan entistäkin parempia valintoja aikaisempien opetusten ja kokemusten perusteella. Näiden valintojen aikana koko maailmasta on tarkoitus muokata entistäkin parempi paikka meille kaikille. Tämä kokonaisuus pitää ihmisen lisäksi sisällään myös edellä mainitut muut luomakunnat.

Eläimet ja kasvit on luotu auttamaan ihmistä kasvuprosessissa. Siksi meidän ei tulisi arkailla niiden tarjoaman avun hyödyntämistä. Mutta tässä kohti meillä on mahdollisuus tehdä suuri määrä valintoja ja vaikuttaa siihen saammeko todella apua kasvuumme vai ei. Lisäksi on jatkuvasti myös muistettava ihmisen vastuu muun luomakunnan positiivisesta kehittymisestä.

Mietipä hetki millaisia seurauksia huonoissa oloissa kasvatetuista eläimistä voikaan seurata. Jos eläintä ei kunnioiteta ja kohdella hyvin eikä se pääse toteuttamaan itseään, eläin tulee todennäköisesti täyteen hyvin monenlaista negatiivista energiaa. Tämän jälkeen eläin ehkä teurastetaan julmasti, liha käsitellään tunteettomasti ja koneellisesti jossakin tehtaassa, ja lopuksi kauppias pyrkii vielä myymään tuotteen mahdollisimman suurella katteella saadakseen itselleen maksimaalisen hyödyn ilman että asiakkaaseen tarvitsee panostaa paljoakaan. Tällaisessa ketjussa jokaisessa vaiheessa kasataan lisää negatiivista ja itsekästä energiaa jo ikävään pakettiin. Alkuperäisestä positiivisesta ja todella syvällisellä tasolla ravitsevasta energiasta tuskin on jäljellä ripaustakaan. Mitä luulet, haluaisitko pistää tällaisen lihapalan suuhusi ja saada kaiken negatiivisen energian itsellesi?

Kuvitellaanpa rinnalle vaihtoehtoinen tapaus, jossa eläintä kohdellaan hyvin ja suurella kunnioituksella koko sen elämän ajan. Tämän lisäksi eläimelle tarjotaan vielä kivuton kuolema. Mm. Zohar ilmaisee asian niin, että kun eläin tapetaan oikealla tavalla, se tuntee ainoastaan “lämpimän henkäyksen kasvoillaan”. Lisäksi tapahtumaan toki liittyy yksinkertaisia meditointeja, joilla eläimen energia päästetään kohoamaan aivan uusille tasoille ilman negatiivisuuksia. Eläimen koko elämän tarkoitus oli ihmisen auttaminen ja näin eläin voi jatkaa auttamista vielä tämänkin vaiheen jälkeen. Lihasta voi valmistaa maukkaan aterian ja turkista ehkäpä jonkin vaatekappaleen tai somisteen. Tällä tavalla eläin itse asiassa jatkaa edelleenkin tehtäväänsä. Voidaan jopa miettiä että kuoliko eläin edes tässä vaihtoehdossa lainkaan? Atomit järjestettiin hieman uudella tavalla ja niistä rakentui eläimen sijasta jotakin muuta positiivista ja elämää eteenpäin vievää. Energia ei kuitenkaan hävinnyt minnekään ja voit vaikkapa kääriytyä lämpimään turkkiin joka suorastaan säteilee kaikenlaista hyvää ympärilleen. Lisäksi voidaan pohtia sitäkin, olisiko eläimen tehtävä jäänyt hieman puolitiehen ilman näitä viimeisiä vaiheita?

Huomaatko näiden vaihtoehtojen näennäisesti pienen mutta perustavaa laatua olevan eron? Ulkopuolisen silminhän molemmat tapaukset saattavat näyttää samoilta. Molemmissa kasvatetaan eläimiä ja tämän jälkeen ne jalostetaan ruuaksi tai muiksi hyödykkeiksi ja myydään asiakkaille. Lopputulokset poikkeavat kuitenkin toisistaan kuten yö ja päivä.

Tämä onkin yksi suurimmista tämän maailman rajoitteista. On hyvin vaikeaa heti nähdä mitä henkilöt ovat ajatelleet silloin kun he ovat tehneet jotakin. Yleensä seuraukset ilmenevät vasta pitkällä viiveellä. Myöskään mikään luokittelu tai standardi ei auta tässä asiassa. Jos vaikkapa ruokapaketin kyljessä kerrotaan sen olevan luomua, saattaa tämän tapahtumaketjun tietyt osa-alueet olla kunnossa, mutta mistäpä voisit tietää millaista energiaa tuotteeseen on lopulta varastoitunut.

Tämän vuoksi usein on hankalaa jos ei jopa mahdotontakin esittää ehdottomia mielipiteitä minkään asioiden puolesta tai vastaan. Lopputulokseen johtanutta tapahtumaketjua voi hyvin harvoin tuntea riittävän hyvin.

Tuoteselosteiden ja brändien tutkimisen sijasta usein ainoa todella toimiva tapa onkin tunnustella tuotteita muilla aisteilla. Se miltä jokin näyttää päällepäin tai kuinka mielelläsi pitäisit jotakin päälläsi tai esillä kodissasi tulisi aina olla toissijaista sille millainen mielikuva tuotteesta tulee. Jos se säteilee ikäviä ja kylmiä tunteita, et voi ikinä olla parhaimmillasi kyseisen negatiivisen asian kanssa. Samoin jos vaatekaapistasi tai muualta kotoasi löytyy jo nyt tällaisia epämiellyttävältä tuntuvia esineitä, kannattaa vakavasti pohtia miten voisit hankkiutua niistä eroon.

Minkä tahansa asian voi aina tehdä vähintään kahdella eri tavalla. Voit valita teetkö jotakin pakon tai rutiinin vuoksi, vai haluatko välittää eteenpäin hyvinvointia, rakkautta ja muita positiivisuutta edistäviä ajatuksia ja tunteita. Energia ei ikinä häviä, se voi vain muuttaa muotoaan. Teot voivat olla pieniä tai suuria, mutta ne kaikki välittävät aina jonkinlaista energiaa eteenpäin. Jokainen teko antaakin mahdollisuuden positiiviseen muutokseen.

Valon ihmeellistä juhlaa

On jälleen aika siirtyä juhlakauteen ja viettämään valon ja joulun juhlaa. Usein juhliessa meillä on tapana muistella vanhoja historiallisia tapahtumia ja niiden ympärille rakentuneita perinteitä. Mutta jos näitä juhlia mietitään hieman syvällisemmin, niin eikö jonkin ikiaikaisen tapahtuman muistelu kuulosta kovin kevyeltä syyltä suureen juhlimiseen?
Näissä artikkeeissa toistetaan jatkuvasti syyn ja seurauksen lakia eikä tämäkään tee siitä poikkeusta. Kun muistamme tämän lain toiminnan, on myös helppo ymmärtää että kaikki merkittävät ja ihmeelliset tapahtumat ovat aina olleet seurausta jostakin. Siksi meidän tulisikin jatkuvasti kysyä kysymyksiä ja yrittää löytää syitä siihen miksi jotakin tapahtui.

Oletko vaikkapa miettinyt sitä, mikä oli alkuperäinen syy josta Jeesuksen syntymä jouluna oli seuraus? Meitä ei tulisi niinkään kiinnostaa Jeesuksen syntymä, vaan tämä alkuperäinen syy. Tällöin voimme myös ymmärtää että siitä seurannut ihme onkin vain todistamassa jotakin erityistä syvällisempää alkua tapahtumaketjulle.

Zohar ja muut ikiaikaiset tekstit kertovat, että tällainen erityisen voimakas kahdeksan päivän ajanjakso alkaa jousimiehen kuukauden 25. päivänä. Tällöin tarjolla on lähes ilmaiseksi kaikenlaisia ihmeitä sisältävää ja tukevaa voimaa. Siksi juuri tähän aikaan joulukuussa usein pääsemme todistamaan mitä ihmeellisimpiä ja oudompia asioita. Jotkut niistä elävät historian kirjoissa ja jotkut pienemmät henkilökohtaisissa muistoissa.

Tätä aikaa kutsutaan alkuperäisellä nimellä hanukaksi. Myöhemmin samaa termiä on käytetty myös uskonnollisissa yhteyksissä ja alkuperäinen idea on valitettavasti usein hämärtynyt. Samoin joulu on yksi tämän juhlan uskonnollisista vastineista. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään uskonnollinen rituaali, vaan aikojen alusta asti olemassa ollut joka vuosi uusiutuva ajanjakso jolloin aivan jokaisella meistä on mahdollisuus vetää lisää voimaa ja valoa elämäämme.

Koska yleisesti käyttämämme kalenteri ei täsmää kuukalenteriin, usein tämä todellisen energian sisältämä aikaikkuna ei osu joulun aikaan tai lähellekään sitä. Esimerkiksi vuonna 2017 hanukka päättyi jo jonkin verran ennen joulua. Ja jos juhla ja erityinen päivä eivät ole samaan aikaan, voidaan hyvin kyseenalaistaa koko juhlimisen mielekkyyskin.

Kuten aikaisemmin mainittua, nyt ihmeitä on tarjolla lähes ilmaiseksi. Useinhan tässäkin palvelussa todetaan, että pääsääntöisesti ihmeitä ei ole olemassakaan – on vain syitä ja seurauksia. Ja hanukka on ainoa poikkeus tähän sääntöön. Tämän juhlan aikana on mahdollisuus liittyä energiaan, joka auttaa meitä luomaan ja kokemaan ihmeitä koko tulevan vuoden ajan! Lisäksi tämä tosiaankin tapahtuu lähes ilmaiseksi. Kun muiden suurien vastaavien ajankohtien ja pyhien aikana tarjolla olevaan energiaan liittyminen saattaa vaatia matkustamista tiettyyn paikkaan, paastoamista, jotakin erityisiä ruokia tai muita apuvälineitä, niin hanukan aikaan voit olla mukavasti kotona. Ainoat vaatimukset ovat kynttilöiden sytyttäminen ja tieto siitä että ikkuna ihmeiden voimaan on avoimena.

Paras tapa on lisätä kynttilöitä joka päivä. Kun ensimmäisenä päivänä aloitetaan yhdellä kynttilällä, päästään juhlan lopuksi kahdeksaan kynttilään. Sytytämme kynttilän -artikkelissa kerrotaan muutamalla sanalla tarkemmin kynttilän voimasta ja erityisestä merkityksestä. Jotta kynttilöiden sytyttäminen ei olisi vain fyysinen tai rutiininomainen teko, onkin tärkeää pohtia ajatusta kynttilöiden takana. Kaikista yksinkertaisimmillaan voit ajatella mallia, jossa jokainen sytytetty kynttilä sammuttaa aina jonkin negatiivisen tai epäedullisen ominaisuuden, tavan tai ajatuksen. Valo ja pimeyshän eivät voi esiintyä rinnakkain. Lisäksi kynttilöiden sytyttäminen toisilla kynttilöillä ei ikinä himmennä alkuperäisen kynttilän valoa, vaan päinvastoin kaikki hyötyvät lisääntyvästä valon määrästä.

Tämän päivän tiede on vahvistanut mallin, jonka mukaan maailmamme toimii kymmenessä erilaisessa ulottuvuudessa ja niistä yksi pieni osanen on tämä fyysinen maailma jonka pystymme näkemään ja kuulemaan. Muihin ulottuvuuksiin meidän on liityttävä ajatusten ja tunteiden avulla. Normaalisti pystymme liittymään ainoastaan seitsemään ulottuvuuteen. Siksi luku seitsemän toistuu niin monessa paikassa. Siksi ihmiskehossa on seitsemän pääosaa, maailmassa seitsemän merta ja mannerta, musiikissa seitsemän nuottia, sateenkaaressa seitsemän väriä, aurinkokunnassamme seitsemän paljain silmin näkyvää taivaankappaletta ja niin edelleen. Hanukka on yksi harvoista ajankohdista, joka avaa saatavillemme reitin kahdeksanteen ulottuvuuteen. Tämä kahdeksas ulottuvuus pitää sisällään kaiken mitä voimme ikinä haluta. Joissakin opetuksissa näitä pyhiä verrataan tilanteeseen, jossa kaikkien pankkien kassaholvit ovat avoinna ja kuka tahansa voi käydä noutamassa haluamansa. Mutta mikään pankki ei mainosta tai kampanjoi tätä tapahtumaa – sinun on tiedettävä milloin tämä hetki on käsillä. Tämän vuoksi pyhäpäivät on aina oltava tarkasti oikeaan aikaan, koska muutoinhan pankkiholvit olisivat juhlan aikaan suljettuja ja vuoden ihmeet jäisivät saamatta!

Kahdeksanteen ulottuvuuteen liittymisen takia hanukkaa vietetään kahdeksan päivän ajan ja energiaan liittymisessä käytetään viimeisenä päivänä kahdeksaa kynttilää. Nämä eri ulottuvuudet sisälläänpitämää universumin rakennetta kuvataan usein elämänpuuksi. Jokainen kynttilä liittää meidät yhteen ulottuvuuteen ja käytännössä kiipeämme puussa jokainen päivä yhä korkeammalle ja korkeammalle kunnes kahdeksantena päivänä saavutamme ihmeitä täynnä olevat pankkiholvit.

Koska joulu kuvastaa tätä erityistä aikaikkunaa, on jouluun myös liitetty paljon siihen liittyviä vinkkejä ja symboliikkaa jotta osaisimme kaivaa todellisen merkityksen tapahtumien taustalta. Esimerkiksi Jeesus-lapsen syntymää pidetään ihmeenä ja todisteena tämän hetken suuresta voimasta. Elämänpuuta kodeissamme kuvastaa joulukuusi – ja joulukuusen oksille sytytetään kynttilöitä muistuttamaan välineestä jolla tähän juhlaan liitytään.

Näiden kahdeksan päivän aikana on hyvä ajatella suuresti ja tehdä epätavallisia ja ehkä hieman pelottaviakin uusia asioita joilla osoitat rakkautta, välittämistä ja ihmisarvoa toisia henkilöitä kohtaan. Sinun tulee myös olla kynttilä, ja omilla tekemisilläsi poistaa pimeyttä koko tästä maailmasta – ei ainostaan omasta elämästäsi. Ihmeitä ei vain pelkästään tapahtunut joskus muinoin, vaan jokaisella meistä on kaikki valta ja mahdollisuudet tehdä vastaavia tekoja tässä ja nyt. Tarinoiden esimerkkien tarkoitus on muistuttaa siitä, että kuka tahansa voi halutessaan tuoda ihmeitä kaikkien nähtäville. Energia näihin koko tulevan vuoden aikana tapahtuviin ihmeisiin on ladattava nyt kun pankkiholvi on auki. Millaisia ihmeitä sinä haluat olla aikaansaamassa meidän kaikkien yhteiseksi eduksi?

Avioliitto

Avioliittokeskustelu on tämän päivän sana. Erilaisia mielipiteitä on perusteltu niin Raamatulla kuin muillakin vanhoilla ikiaikaisilla teksteillä yleisten perinteiden lisäksi. Mutta tässäkin aiheessa on tainnut unohtua alkuperäisten termien syvällinen ymmärrys ja tämän vuoksi keskustelu on ollut melkoisen huteralla perustalla.
Kukaan ei varmasti kiellä etteikö vaikkapa Raamattu kertoisi avioliiton yhteydessä miehestä ja naisesta. Mutta oletko sinä miettinyt mitä ovat nämä jatkuvasti toistellut “mies” ja “nainen”?

Mitään tekstejä ei ainakaan ole syytä ymmärtää vain kirjaimellisesti. Kaikki todelliset viisaudet ja viestit on aina kätketty useisiin erilaisiin kerroksiin monenlaisten vertauskuvien ja koodisanojen taakse. Ensimmäinen syy yleisiin epäselvyyksiin on varmasti seurausta alkuperäisen tekstin epätarkasta kääntämisestä. Itse asiassa tekstejä on valitettavasti hyvin vaikea enää ymmärtää minkään käännöksen jälkeen. Esimerkiksi alkuperäisessä hepreankielisessä Raamatussa osa teksteistä on erikokoisilla kirjaimilla, joidenkin sanojen välissä on normaalia pidempi välejä, tai joidenkin kirjaimien päällä oli ylimääräisiä palloja tai muita erikoismerkkejä. Lisäksi alkuperäiseen koodaukseen kuuluu vahvasti idea numerologiasta. Jokaisella kirjaimella on tietty numeroarvo ja jos kahdelle eri sanalle muodostuu sama numeroarvo, kyseiset sanat tarkoittavat samaa asiaa. Näiden syiden vuoksi tekstien kääntäminen on käytännössä mahdotonta. Käännettävissä ovat ainoastaan epäoleelliset ja yleensä täysin järjettömät pinnalliset tarinat joista on hyvin vaikea hyötyä. Aina kun haluamme ymmärtää todellisen sanoman, meidän on tulkittava alkuperäisiä tekstejä.

Mitä sitten miehestä ja naisesta kerrotaan? Ensinnäkin sanat eivät varsinaisesti edes tarkoita miestä ja naista, vaan mies- ja naispuoleista. Esimerkiksi englanninkielessä nämä vastaavat sanat olisivat male ja female – eikä suinkaan man ja woman.

Raamattuhan kertoo käytännössä lähestulkoon ainoastaan erilaisten energioiden hallitsemisesta. Näillä energioilla on erilaisia koodisanoja. Osa energioista on miespuolista ja osa naispuolista. Miespuolisuus edustaa aina antamista, positiivisuutta ja oikeanpuoleista tilaa tai ominaisuutta. Naispuolisuus on luonnollisesti tämän vastakohta, eli vastaanottamista, negatiivisuutta ja vasemman laidan energiaa. Suomenkielisessä Raamatussa tarinoissa esiintyvät mies ja nainen eivät siis tarkoita välttämättä lainkaan ihmisiä, vaan minkä tahansa asian molempia äärilaitoja. Kyseinen asia on mahdollista ymmärtää täysin ainoastaan vastakohtien ja tasapainon avulla.

Kun sanojen taustaa ja toistumista eri tilanteissa tarkastellaan enemmän, voidaan huomata että ne liittyvät myös oleellisesti maailman ja ihmisen luomiseen. Kirjaimellinen tarinahan kertoo, että ensin luotiin Aatami ja hän edusti kaikkea. Myöhemmin Eeva luotiin Aatamin kylkiluusta eli hyvin pienestä osasesta. Tästä huomataan se, että Aatami ja samalla miespuolinen energia edustaa alkuperäistä luotua maailmaa ja kaikkea olemassaolevaa. Eeva ja naispuolinen energia puolestaan on vain jälkikäteen luotu hyvin pieni osa tästä todellisesta maailmasta.

Termit mies ja nainen edustavat näitä erilaisia ulottuvuuksia. Mies on suuri kokonaisuus, joka pitää sisällään kaiken. Nainen on pieni osa tästä ja käytännössä edustaa fyysistä ulottuvuutta – eli tätä maailmaa jota voimme havannoida fyysisillä aisteillamme. Miespuoliseen maailmaan liitymme ajatusten, mielen ja tunteiden avulla. Ihminen on luotu kuvastamaan tätä maailman rakennetta ja siksi ainoastaan naisella on liityntäpinta tähän ulottuvuuteen ja kyky synnyttää uutta elämää fyysiseen maailmaan.

Miehen ja naisen välinen avioliitto pyrkii havainnollistamaan tätä usean eri ulottuvuuden mallia. Elämä pelkästään fyysisessä ulottuvuudessa on mahdotonta ilman että ammennamme ideoita, opastusta ja elinvoimaa näkymättömistä ulottuvuuksista. Mitä enemmän pystymme ylläpitämään tätä henkistä yhteyttä ilman että fyysinen maailma saa liikaa valtaa, sitä helpompaa tasapainoinen ja onnellinen elämä on. Tämän vuoksi avioliitto eli tällaisen jatkuvan yhteyden saavuttaminen on tavoiteltavaa ja siihen kannustetaan.

Erilaisina aikoina jokainen tarvitsee erilaisia apuvälineitä ja erilaista ymmärrystä jotta kehittyminen uudelle ja korkeammalle ymmärryksen tasolle on mahdollista. Raamatun teksteissä tätä kehitystä kuvataan usein avioliiton solmimisella, puolison vaihtamisella tai jopa tasapainoiluna useiden puolisoiden kanssa. Mikään näistä ei siis kuvaa kahden ihmisen välistä parisuhdetta, vaan matkaa jonka jokainen meistä joutuu tekemään opiskellessaan elämää ja tämän maailman toimivuutta ja lainalaisuuksia.

Toisaalta Raamattu kertoo vertauskuvilla myös sielunvaelluksista ja siitä, että jokainen sielu jakautuu aina kahteen osaan tässä fyysisessä ulottuvuudessa. Myös näistä sielun osista käytetään vertauskuvia mies ja nainen. Kun kumpikin näistä puoliskoista on oppinut riittävästi ja toteuttanut riittävästi tarkoitustaan, nämä puoliskot voivat kohdata ja liittyä jälleen yhteen. Tämä on pitkä ja haastava prosessi ja puoliskot saattavat etsiä toisiaan useiden elämien ajan ennenkuin kaikki olosuhteet ovat kohtaamiselle otollisia. Kun kohtaaminen lopulta tapahtuu, tämän jälkeen puoliskot liitetään ikuisesti yhteen energiatasolla tietyillä meditoinneilla. Myös tästä tapahtumasta käytetään avioliittoilmausta.

Huomattavaa on se, että missään vaiheessa tekstit eivät ota kantaa siihen kuinka näiden energioiden tulisi ilmentyä tässä fyysisessä maailmassa. Käytännössä joka ikinen meistä on hyvin monenlaisten energioiden yhdistelmä ja tämän hetkinen sekoitus vastaa sitä mitä juuri tässä elämässä tarvitaan. Jokainen sielu tai oikeastaan sielun puolikas voi ottaa itselleen juuri sellaisen muodon kuin minkä se tunnistaa parhaiten edistävän sitä kokemusta jota se juuri nyt on hakemassa. Useimmiten nämä puolikkaat säilyttävät saman sukupuolen toistuvien elämien aikana. Pääsääntöisesti siis miespuolinen osa ilmestyy valtaosaan elämistään miespuolisena henkilönä, mutta jos johonkin kokemukseen naispuolinen ilmentymä onkin sopivampi, mikään ei estä sielua valitsemasta niin.

Maailma alkaa jo olla niin vanha, että tällaisten aivan uusien ja perinteisiin nähden outojen kokeilujen määrä selkeästi näyttää olevan lisääntymässä. Kaikkien sielut haluavat siirtyä vauhdilla kehityksessä eteenpäin ja kokeilla rohkeasti monenlaisia uusia asioita. Enää ei ole harvinaista kuulla henkilöistä, jotka ovat hämillään vaikkapa siitä että he eivät tunne olevansa oikean sukupuolen kehossa. Näissä tapauksissa täytyy tosiaan muistaa fyysisen maailman olevan vain illuusiota emmekä voi mitenkään päältäpäin katsomalla sanoa millaista energiaa kukakin kantaa sisällään ja minkä sukupuolen kumppani hänelle olisi sopivin juuri tähän hetkeen.

Raamattu ei ota sanallakaan kantaa fyysisessä maailmassa tapahtuvaan avioiliittoon. Se kertoo siis vain energioiden hallitsemisesta ja kannustaa liittämään tämän fyysisen ulottuvuuden näkymättömään ajatusten maailmaan hallitusti ja tasapainoisesti. Ilman tällaista tasapainoa seurauksena on aina jonkinlaista negatiivisuutta ja ei-toivottuja seurauksia. Tämän vuoksi teksteissä kahden samanlaisen energian yhdistäminen saattaa olla suoranainen “kauhistus”. Aivan vastaavista syistä myös mm. tiettyjä ruokia kielletään syömästä, tiettyjä eläimiä käsketään uhraamaan ja joitakin vaatemateriaaleja ei saa yhdistää. Nämäkin ruuat, eläimet ja materiaalit edustavat erilaisia energioita ja teksti yrittää opettaa tekemään jokaisessa tilanteessa mahdollisimman optimaalisia valintoja.

Tätä mallia myös Jeesus opetti. Hän toisti jatkuvasti periaatetta, jonka mukaan reitti Jumalan luokse tapahtuu vain pojan kautta. Kun tekstejä luetaan tarkemmin, ilmaus “poika” tarkoittaa juuri näitä näkymättömiä ulottuvuuksia, jotka ovat tämän fyysisen maailman ja alkuperäisen kaiken luoneen puhtaan alkuenergian välissä. Jeesus ei siis yrittänyt nostaa itseään erityisasemaan, vaan pyrki opettamaan kaikille israelilaisille sitä miten kuka tahansa voi olla Jumalan poika ja omaa tietoisuutta ja ymmärrystä kehittämällä nousta koko ajan ylemmille tasoille. Väline tähän työhön ei ole keskittyminen illuusiomaailmaan, vaan rajaton ja ehdoton rakkaus joka yhdistää meitä jokaista kaikista syvällisimmällä tasolla ja jossa olemme kaikki yhtä.

Ajatteletko lapsia?

Päivittäisissä keskusteluissa pohditaan jatkuvasti lasten etua. Lasten hyvinvoinnilla voidaan yrittää perustella niin homoliittojen kieltämistä kuin käytännössä mitä tahansa asiaa. Lähtökohtaisestihan yhteisen hyvän löytäminen ja kaikkien osapuolien huomioiminen on aina hyvä asia. Mutta valitettavan usein keskustelut ovat kaikista hyvistä tarkoitusperistä huolimatta kovin yksipuolisia ja rajoittuneita – eivätkä varsinkaan johda lopputulokseen jota keskusteluissa yritetään saada aikaan.

Ensimmäinen ja ehkä suurin haaste on pystyä keskustelemaan siten ettei keskustelijan oma etu saa valtaa. Onhan nimittäin helppoa päättää itselleen mukavantuntuinen mielipide, jossa omaa ajattelumallia ei tarvitse lähteä kyseenalaistamaan tai astua muuten tuntemattomalle maaperälle etsimään jotakin uutta ja ehkä hieman pelottavan tuntuista totuutta. Valitettavan usein johtavat poliitikot ja muut merkkihenkilöt syyllistyvät tähän ja tämän seurauksena julkisuudessa käytävät keskustelut eivät pohjaudu enää millään muotoa alkuperäisen asian edistämiseen, vaan ainoastaan keskustelijoiden oman mukavuuden ja aseman säilyttämiseen.

Tämän vuoksi halusin tuoda esiin lähestymistavan joka kovin usein unohtuu lasten edusta keskustellessa. Tämä on käytännössä kaikissa vanhoissa teksteissä ilmenevä malli sielunkierrosta ja jatkuvasta uudelleensyntymästä. Ainoastaan tällä mallilla koko maailman olemassaoloa ja elämän tapahtumia on mahdollista ymmärtää. Malli pitää sisällään valtavan verkoston, jonka kautta kaikki asiat liittyvät toisiinsa, ja tämä fyysisillä aisteilla näkemämme “harjoittelukenttä” on vain pieni läpikulkualue. Mitä enemmän opiskelemme tällaista lähestymistapaa ja universaaleja lainalaisuuksia, sitä enemmän tämä maailma ja sen tapahtumat alkavat tuntua ymmärrettäviltä.

Todellinen fyysisillä aisteilla näkymätön maailma on se missä kaikki asiat ovat. Liitymme siihen puoliskoon ajatuksilla, tunteilla ja mielenvoimalla. Siinä ulottuvuudessa ei ole aikaa ja kaikki tapahtuu ajatuksenvoimalla välittömästi. Myös syy ja seuraus ovat tiukasti kiinni toisissaan – seuraus jokaisesta ajatuksesta on välitön. Se on ympäristö, jossa on helppoa oppia nopeasti tekemään ainoastaan positiivisia asioita – onhan syyn ja seurauksen suhde niin ilmeinen. Tämä saattaa kuulostaa ideaalilta maailmalta, mutta siinäkin on yksi vika.

Jotta voisimme täysin tietää minkä tahansa asian, on siitä koettava erilaisia puolia. Ilman sairauksia on mahdotonta ymmärtää mitä terveys tarkoittaa – tai ilman köyhyyttä ei rikkauskaan tarkoita mitään. Tämän vuoksi tämä fyysinen maailma on olemassa. Täällä meillä on mahdollisuus hankkia ymmärrys omien tekemisten avulla ja aikaavievillä prosesseilla myös sellaisiin asioihin joiden tekeminen ajattomassa ja aineettomassa maailmassa on mahdotonta.

Jokainen määrittelee ja valitsee hyvin tarkasti oikeanlaiset olosuhteet elämälleen ennen syntymäänsä. Näitä valintoja ovat vaikkapa perheenjäsenet, syntymäpaikka ja -aika, erityiset lahjat ja vastaavasti myös haasteet – eli kaikki ne asiat joita tarvitaan jonkin uuden ja tärkeän kokemuksen saavuttamiseen. Koska syntymän jälkeen emme enää suoraan muista tekemiämme valintoja, jotkut olosuhteet ja ympärillä olevat perheenjäsenet heidän edustamine piirteineen voivat tuntua todella oudoilta. Onneksi aina kun kykenemme olemme avoimia ja seuraamaan universumin lähettämiä viestejä, saamme näistä aikaisemmista valinnoista jatkuvasti monenlaisia vihjeitä jotka opastavat oikeanlaisiin tilanteisiin tekemään juuri oikeita asioita.

Valinnoissa lähtökohtana on aina se, että tarpeelliset asiat näyttävät puuttuvan. Jos tarkoituksenamme on kokea tietynlaisia asioita vanhempiemme kanssa, ehkä valitsemme vanhemmat jotka eivät luonnostaan osaa ilmaista juuri näitä piirteitä. Tai jos tehtävämme on aikaansaada koko maailmaan suuri muutos, ehkä valitsemme syntymäolosuhteet niin, että tämän asian tekeminen näyttää aivan mahdottomalta. Tämän jälkeen voimme tietoisesti tehdä muutoksia ja askel askeleelta luoda uusia olosuhteita ja tilanteita.

Jos joku päättää vaikka syntyä kehitysvammaisena, vaikeasti sairaana, keskelle sotatannerta tai kotiin, jossa on tietynlaisia ongelmia perheenjäsenten välillä, on kaikella tällä jokin tärkeä syynsä. Mitään sattumiahan ei ole olemassa. Näihin olosuhteisiin syntynyt henkilö tarvitsee tämän elämän tarkoitukseensa juuri nämä ympärillä olevat ja tarkasti valitut yksityiskohdat.

Usein meillä on tarkka mielikuva siitä kuinka toisten henkilöiden asioiden tulisi sujua. Olemme parhaita asiantuntijoita määrittelemään millaisiin normeihin ja sääntöihin toisten henkilöiden tulisi mukautua. Mutta näissä tilanteissa lähes aina unohdamme sen, että kukaan meistä ei millään voi tietää tai edes arvailla sitä mitä toiset henkilöt ovat tulleet tähän maailmaan kokemaan. Mistäpä voisit vaikkapa tietää, että lapselle olisi parempi jos vanhemmat olisivat jonkin tietyn muotin mukaisia? Lapsihan on nimenomaan saattanut odottaa pitkään vaikkapa tietynlaisen kahden isän muodostaman perheen ilmestymistä perinteisen perhemallin sijaan. Tai rauhallisen ja tasapainoisen perheen sijasta lapsi saattaa tarvita koettavakseen vaikkapa väkivalta- tai alkoholiongelmista kärsivän perheen.

Tämä ei missään tapauksessa tarkoita sitä, etteikö meidän tulisi puuttua tilanteisiin jos joku on vaarassa tai muutoin selkeästi avuntarpeessa. Mutta oleellista on se, ettei kenenkään tulisi olettaa mitään toisten henkilöiden elämästä ja olosuhteista eikä varsinkaan pyrkiä vain tekemään itselleen mukavia ratkaisuja. Toisen henkilön parhaan mahdollisen edun toteutumisen ymmärtäminen on äärimmäisen vaikeaa eivätkä siinä auta mitkään diplomit, tutkinnot tai tutkimusaineistot. Jos oikeasti haluat kieltää toiselta henkilöltä jotakin tai ottaa häneltä jonkin haastavan tilanteen pois, saatat estää häntä toteuttamasta jotakin hyvin tärkeää tehtävää josta koko maailman kehitys on riippuvainen.

Näihin asioihin ei voi säätää yleisiä käytäntöjä tai lakeja. Jokaisen velvollisuutena on koko ajan oppia ymmärtämään enemmän maailmaa ympärillään ja nähdä paremmin mitä kukin tarvitsee. Tässä työssä kiellot, määräykset tai perinteet eivät auta, vaan onnistuminen ja menestys on suoraan verrannollinen siihen kuinka hyvin pystyt avaamaan oman sydämesi kaikille kohtaamillesi henkilöille.

Loi omaksi kuvakseen

Näissä artikkeleissa toistetaan jatkuvasti sitä, ettei vanhoja henkisyyden tekstejä saa ikinä ymmärtää kirjaimellisesti. Kaikki asiat ilmaistaan niissä aina vertauskuvien tai erilaisten koodattujen ilmausten avulla. Tällä tavoin pelkän sanasta sanaan lukemisen ja ulkoaopettelun sijasta voimme ansaita ymmärryksen opiskelemalla ja pohtimalla tekstien todellista sisältöä. Vain näin saavutettua ymmärrystä on mahdollista hyödyntää tosielämässä ja tämän päivän arjessa.

Yksi esimerkki tällaisesta lyhyestä vertauskuvailmaisusta on heti Luomiskertomuksen alussa oleva maininta “loi omaksi kuvakseen”. Kautta historian useat osuuden lukeneet ovat varmastikin ymmärtäneet tämän kirjaimellisesti ja siksi tätä kaiken luonutta voimaa usein kuvataankin esimerkiksi taiteessa hyvin ihmisen kaltaisena ja usein vielä miespuolisena. Mutta koska kaikki on vertauskuvaa, pohditaanpa hieman mitä tämä ilmaus voisi tarkoittaa. Tästä aiheestahan voisi kirjoittaa kokonaisia kirjoja, joten tämä pohdinta on vain hyvin kevyttä pinnan raapimista.

Tiede vahvistaa jo tänä päivänä suuren osan siitä mitä vanhat henkisyyden tekstit ovat kertoneet tämän maailman rakenteesta jo vuosituhansia sitten. Uusia todisteita löytyy myös jatkuvasti lisää havainto- ja mittausmenetelmien tarkentuessa.

Sekä vanhat tekstit että tiedemiehet ovat mm. yhtä mieltä siitä, että maailmassa on kaikkiaan kymmenen pääulottuvuutta, joista kolme on selkeästi erillään ja kaukana seitsemästä muusta. Lisäksi näistä erilaisista vyöhykkeistä tai kerroksista kuusi on suoraan sidoksissa toisiinsa – yksi keskimmäinen ulottuvuus yhdistää viisi muuta toisiinsa. Näistä kuudesta ulottuvuudesta kaksi on selkeästi positiivista ja kaksi negatiivista – tai toisella tavalla ilmaistuna kaksi liittyy antamiseen ja kaksi vastaanottamiseen. Näillä ulottuvuuksilla on eri lähteissä erilaisia samaa asiaa tarkoittavia termejä, esimerkiksi sefirah tai chakra.

Ihmisen kehossa luku kymmenen ilmenee selkeästi sormien ja varpaiden määränä. Samoin kapea kaula saa aikaan sen, että kaukana maasta eli jaloista olevat pään muodostavat osat ovat selkeästi erillään muista kehon osista. Keskikeho edustaa edellä mainittua ulottuvuutta, joka yhdistää toisiinsa viisi muuta ulottuvuutta. Näitä viittä ulottuvuutta edustavat kaksi kättä, kaksi jalkaa ja sukupuolielimet. Vasen käsi ja jalka edustavat negatiivista tai vastaanottavaa energiaa ja vastaavasti oikeanpuoleiset positiivista ja antamisen energiaa. Jalkaterät ovat kosketuspinta tähän fyysiseen maailmaan ja muodostavat seitsemännen ulottuvuuden.

Keskikeho edustaa näiden erilaisten energioiden välistä tasapainottavaa osaa. Keskikeho mm. käsittelee syömämme ruuan ja tarjoaa energiaa kaikille kehon osille – ja samoin keuhkot, sydän ja lukuisia muita elintärkeitä osia sijaitsee keskikehossa. Tämä ulottuvuus kuvaa tasapainoa vastaanottamisen ja antamisen välillä. Kehomme ei ikinä käytä kaikkea saamaansa energiaa, vaan osa siitä palautuu aina kiertoon. Esimerkiksi emme hyödynnä kaikkea happea jota hengitämme sisään, vaan osa hapesta vapautuu takaisin lähes välittömästi uloshengityksessä. Samoin malli toistuu vaikkapa verenkierrossa. Osa verisuonista kuljettaa verta sydämestä poispäin, osa takaisin kohti sydäntä ja kolmansissa tapahtuvat varsinaiset yhteydet kudosten kanssa. Ja luonnollisestihan myös osa ruuan ja juoman sisällöstä jää aina hyödyntämättä.

Ihmisen perusominaisuutena on halu saada monenlaisia asioita vain itselleen. Veri kuvastaa monella tasolla tätä piirrettä. Sama veri kiertää kaikissa kehon osissa ja se on väriltään punaista. Punainen on väriasteikolla hyvin hidasta värähtelyä ja ilmaisee vahvaa halua vastaanottaa ilman antamista muille. Tämä on helppo huomata vaikkapa kun nautimme atearialla punaista lihaa. Kestää todella pitkään ennenkuin kehomme pystyy sulattamaan punaisesta lihasta tehdyn ruuan hyödynnettävään muotoon. Verenkiertoon oleellisesti liittyvä sydän onkin kuvaannollisesti keskilinjan sijasta kehon vasemmalla ja siten negatiivisella/vastaanottavalla puolella. Tarkemmin katsottuna veressä on kuitenkin punasolujen lisäksi myös valkosoluja muistuttamassa vastakkaisesta positiivisesta antamisen energiasta. Vaikka tämä ominaisuus on hieman naamioitu, se on kuitenkin mahdollista valjastaa todelliseen käyttöön. Samoin verestä voi löytää “hyvää” ja “pahaa” kolesterolia ja monia muita ominaisuuksia jotka korostavat tätä samaa kaksijakoisuutta ja sitä miten voimme ajatuksilla ja teoilla vaikuttaa lopputulokseen.

Silmiä kuvataan usein sielun ikkunaksi ja tämä vertauskuva pitää myös paikkansa. Olet ehkä huomannut millainen voima vaikkapa suoralla katsekontaktilla on! Silmien kautta välitämme valtavia energioita molempiin suuntiin. Mm. Zohar kertoo ihmisen sielun koostuvan viidestä erilaisesta osasta. Tämän takia myös silmäkin rakentuu viidestä pääosasta ja vastaavasti mm. näkökykyyn ja silmiin vaikuttavissa meditoinneissa on viisi osaa. Lisäksi silmässä näkyy ulospäin helposti kolme erilaista osaa jotka kuvastavat kolmijakoista maailmaamme (positiivinen, negatiivinen ja neutraali – tai antaminen, vastaanottaminen ja vastaanottaminen antamisen vuoksi). Lisäksi tämä ilmentää sitä, että viidestä sielun osasta tässä fyysisessä maailmassa voimme hyödyntää vain kolmea eri kerrosta.

Silmät ovat vahvin linkki fyysiseen maailmaan. Koska fyysinen ulottuvuus sisältää usein hyvin paljon monenlaista negatiivisuutta, se voi muodostua liiallisina annoksina hyvin raskaaksi. Tämän vuoksi katkomme jatkuvasti tätä yhteyttä lyhyiksi hetkiksi jotta todellinen näkymätön ulottuvuus ei pääsisi täysin unohtumaan. Tämä lyhyt erottautuminen fyysistä maailmasta ilmenee silmien räpyttelynä ja pidemmässä muodossa yöllä unena. Silmien räpyttelyn aikana myös silmän pinta kostuu kyynelnesteellä. Katsommekin siis kaikkea aina ohuen pehmentävän vesikerroksen läpi. Vesi edustaa positiivista ja armeliasta energiaa ja auttaa meitä näkemään mahdollisimman paljon hyvää joka tilanteessa.

Käytännön tekemisissä kädet ovat avainasemassa. Tämän vuoksi kädet ovat keskikehon yläpuolella juuri ennen korkeimpia pään kuvastamia ulottuvuuksia. Käsillä tehdyillä teoilla vaikutamme siis kaikkiin siitä alaspäin oleviin kehon osiin eli seitsemään kerrokseen.

Jalat puolestaan liittävät kokonaisuuden tähän fyysiseen maailmaan. Vaikka maailma on kolmijakoinen, tämä liittymä fyysisillä aisteilla havaittavaan todellisuuteen toteutuu kahdella liityntäpisteellä. Siksi näemme täällä vastakohtia; hyviä ja huonoja asioita tai positiivisuutta ja negatiivisuutta. Kokonaiskuvaan tarvittava näiden äärilaitojen välinen tasapaino toimii ylemmillä tasoilla eikä se siksi ole silmillä nähtävissä. Tasapainoon ja tahdon voimaan voimme liittyä vain ajatusten ja käytännön tekojen tasolla.

Yksi tämän maailman perusperiaatteita on se, että kaikki on aina jollakin tavalla piilotettuna. Näemme asioista pelkän kuoren ja joudumme näkemään vaivaa jotta löydämme pinnan alla olevat totuudet. Tämän takia myös ihmisessä iho muodostaa ulkokuoren ja estää suoraan näkemästä mistä osista keho on muodostunut ja mitä pinnan alla tapahtuu.

Universumin rakenteiden mallinnus ei rajoitu vain ihmiskehoon, vaan sama rakenne on melko helposti löydettävissä lähes mistä tahansa.

Esimerkiksi aurinkokunnassamme on seitsemän paljain silmin näkyvää suurta taivaankappaletta (Aurinko, Kuu ja viisi lähintä planeettaa) ja niiden lisäksi kolme planeettaa jotka ovat normaalin näkökykymme ulottumattomissa (tässä yhteydessä Pluto lasketaan edelleen planeetaksi vaikka virallinen tieteen antama luokittelu onkin tainnut muuttua). Sama kymmenen ulottuvuuden malli toistuu siis myös lähiavaruudessamme. Lisäksi ihmisen ja aurinkokunnan rakenteen väliltä voidaan löytää lukuisia yhteneväisyyksiä. Esimerkiksi ihmiskehossa (miehellä) on 248 osaa, Pluton kiertoaika Auringon ympäri on 248 vuotta ja tärkeissä vanhoissa meditoinneissa teksti sisältää usein 248 sanaa.

Jokainen kehon solu ja osa uusiutuu myös seitsemän vuoden välein. Käytännössä synnymme siis jatkuvasti uudelleen ja kehossamme ei ikinä ole mitään seitsemää vuotta vanhempaa. Aivan samalla tavoin kuin koko maailma on jatkuvassa liikkeessä ja muutoksessa.

Tai oletko tullut ajatelleeksi sitä miksi maapallolla on juuri seitsemän selkeästi näkyvää suurta merta ja seitsemän mannerta? Tai miksi musiikissa on seitsemän nuottia ja sateenkaaressa seitsemän väriä?

”Loi omaksi kuvakseen” onkin siis vain vertauskuva ja käytännössä täydellinen kartta ymmärtämään tätä moniulotteista maailmaa jossa elämme. Tämän jälkeen on helppoa ymmärtää sekin miksi jotkut uskonnot ovat kieltäneet piirtämästä keskushenkilöstään kuvaa. Aika vaikeaahan kaiken kattavan kymmenulotteisen kuvan piirtäminen olisikin.

Syy vai seuraus?

Syyn ja seurauksen lakiin on yleisellä tasolla helppo uskoa. Teetpä positiivisia tai vähemmän edullisia tekoja, saat jossakin vaiheessa niitä vastaavan seurauksen. Tästä on jopa yleensä helppo löytää todisteitakin pienen pohdinnan jälkeen.

Tarkkailemme tätä maailmaa pääosin fyysisten aistiemme avulla ja nehän ovat tunnetusti erittäin rajoittuneita. Jos vaikka kymmenen henkilöä seuraa täsmälleen samaa tilannetta, jokainen heistä todennäköisesti kokee tapahtuneen hieman eri tavoin. Tämän vuoksi syyn ja seurauksen lain toiminnan toteaminen suuremmalla tasolla onkin hyvin haasteellista. Eihän se onnistu kaikilta edes omassa henkilökohtaisessa elämässäkään.

Periaatteet ovat kuitenkin aina mittakaavasta riippumatta samat. Sillä ei ole merkitystä katsotaanko perhepiirissä, kotikaupungissa, jossakin maanosassa tai koko maailmassa ilmeneviä tapahtumia. Ne ovat ensisijaisesti seurauksia lähialueen tai -piirin tapahtumien yhteenlasketusta summasta, mutta lopulta kaikki kuitenkin vaikuttaa kaikkeen. Myös sinun ja minun tekemiset ja tekemättä jättämiset vaikuttavat tapahtumiin ympäri maailman – myös paikoissa joista emme välttämättä ole koskaan edes kuulleetkaan.

Yksittäisten syiden yhteenlaskemista voi kuvata perinteisellä kaksikuppisella vaa’alla. Jokaisen asiasta ilmenevät vastakkaiset ajatukset ja teot sijoitetaan eri puolille omiin kuppeihinsa ja tämän jälkeen katsotaan kummalleko puolelle vaa’an neula kääntyy. Tämä ratkaisee suoraan sen millaisia tapahtumia näemme ympärillämme. Aina kun vaa’an neula siirtyy keskikohdan yli toiselle puolelle, maailmassa nähdään muutos. Esimerkiksi negatiiviselle puolelle siirryttäessä seurauksena voi olla sodan syttyminen ja vastaavasti positiivisella asteikolla rauhan saavuttaminen ja kaoottisen tilanteen vähittäinen palautuminen normaaliksi.

Tämä periaate unohtuu valitettavan usein kun yritämme tehdä maailmaan muutoksia ja parantaa mitä tahansa asiaa. Saatamme ajatella, että maailmanrauhan neuvotteleminen on vaikkapa YK:n tai jonkin muun vastaavan organisaation tehtävä eikä meidän pidä siksi puuttua liikaa asiaan. Ehkäpä voisimme vain järjestää mielenosoituksen sotaa vastaan ja muistuttaa poliitikkoja siitä että he hoitaisivat työnsä? Tai saatamme ehkä kuvitella että rauha ja hyvinvointi voi ilmetä ainoastaan jos joku hirmuhallitsija tai väestöryhmä saadaan kammettua pois vallasta. Tai ehkä pohdimme etteivät toisella puolella maailmaa olevat hädät ja epäkohdat ole lainkaan minun ongelmiani tai että en joka tapauksessa voisi tehdä asialle mitään.

Kun ymmärrämme syyn ja seurauksen lain todellisen toiminnan, on helppoa huomata että edellämainitut esimerkit ja ajattelumallit eivät toimi alkuunkaan.

Esimerkiksi YK:n päätöksentekokyky on vain seurausta siitä millainen tilanne maailmassa on. He eivät voi tehdä muutoksia. He ja heidän kulloisetkin vaikutusmahdollisuutensa ovat vain seurauksia siitä mitä vaaka milloinkin näyttää. Jos asiat ovat jo kehittymässä kohti oikeaa suuntaa, se voi ilmentyä neuvottelutuloksena ja rauhansopimuksena, mutta toisaalta jos neuvottelut eivät etene, on se vain ilmentymä siitä ettei maailma kokonaisuutena ole vielä muuttunut tarpeeksi eikä ole valmis läpimurtoon.

Samalla tavoin minkään hallitsijan väkivaltainen vallastasyökseminen ei ikinä voi olla ratkaisu mihinkään ongelmaan. Hänhän on ainoastaan seurausta siitä mitä hänen ympärillään on aikaisemmin tapahtunut. Jos hänet kukistetaan ja maailma on edelleen samassa tilassa, hänen tilalleen nousee toinen henkilö joka todennäköisesti edustaa vielä voimakkaammin samoja piirteitä – tai sitten sekasorto ja muut ikävät asiat ilmenevät muulla tavalla.

Seurauksiin vaikuttaminen ei koskaan saa aikaan mitään pitkäaikaista ja pysyvää tilaa. Kriisin näkyviin seurauksiin puuttuminen voi ainoastaan antaa hetkellistä helpotusta, mutta ilman todellisia muutoksia alkuperäisen syyn on väistämättä tultava uudelleen esiin jossakin muodossa. Tällä hetkellä ehkä paras esimerkki tästä on talouskriisin hoitaminen. Tällä hetkellä useassa maassa vain sammutetaan tulipaloja ja vältetään tekemästä oikeita muutoksia. Tämän vuoksi samat tapahtumat uusiutuvat yhä uudelleen ja uudelleen. Alkuperäisiin tilanteen synnyttäneisiin syihin ei yksinkertaisesti ole vielä paneuduttu tai sitä ei tehty riittävällä tasolla.

Mitä sitten voimme tehdä laaja-alaisille ja suuriin ihmisryhmiin vaikuttaville ikävyyksille? Paljonkin! Ensimmäiseksi kannattaa muistaa se, että ainakaan missään tapauksessa kenenkään ei kannata kohdistaa voimiaan minkään ikävän asian vastustamiseen. Nehän ovat vain seurauksia ja voivat olla olemassa ainoastaan niin kauan kun syötämme tapahtumalle, henkilölle tai ilmiölle lisää energiaa. Tämän vuoksi monet mielenosoitukset ja kansanliikkeet toimivatkin usein alkuperäistä ajatustaan vastaan. Äkkiseltäänhän vaikkapa sodan vastustaminen saattaa tuntua oikein hienolta ja kannatettavalta ajatukselta. Mutta jos osoitamme vihaa ja epäkiitollisuutta jotakin hallitsijaa tai kansakuntaa kohtaan, tällöinhän vain vahvistamme negatiivisuutta josta sota on alunperinkin seurausta.

Jos oikeasti haluamme muutosta tilanteeseen, tällöin ainoa ratkaisumalli on ryhtyä kääntämään vaa’an viisaria lähemmäksi keskiasentoa ja lopulta kokonaan toiselle puolelle. Rauhan tavoittelussa tämä tapahtuu vahvistamalla piirteitä, jotka yhdistävät ihmisiä, lisäävät ymmärrystä erilaisuutta kohtaan ja kunnioittavat ihmisarvoa. Kun riittävän moni ryhtyy toteuttamaan tällaisia muutoksia elämässään, tämän jälkeen maailman on muututtava. Tämän jälkeen erilaiset organisaatiot tekevät uusia keksintöjä, löytävät uusia parannusmuotoja ja saavuttavat rauhansopimuksia. Nämä muutokset täytyy jälleen ymmärtää seurauksina suurella tasolla tapahtuneesta muutoksesta. Näitä suuria läpimurtoja aikaansaavien henkilöiden mahdollisuudet riippuvat siis meistä kaikista. Siksi on turhaa odottaa vastuullisissa asemissa olevilta henkilöiltä mitään merkittäviä uudistuksia jos emme muuta ensin itseämme.

Kun olemme riittävästi keskittyneet ikävien asioiden vastavoimiin, ei-toivottujen asioiden on lain mukaan poistuttava aivan omia aikojaan. Ne alkavat nääntyä energian puutteeseen, heikkenevät ja lopulta katoavat kokonaan. Niitä vastaan ei ole mitään syytä eikä tarvetta hyökätä. Mitä vähemmän niihin kiinnitetään huomioita, sitä nopeammin ne katoavat. Toki käsillä olevaan ongelmaan on puututtava ja tehtävä se mitä sillä hetkellä on tehtävissä, mutta samalla on pidettävä mielessä haluttu suurempi lopputulos ja toimittava myös sen edistämiseksi.

Kysymys ei ole suurista asioista. Kyse on periaatteen ymmärtämisestä, pienistä jatkuvista muutoksista ja joukkovoimasta. Vaikka yksi henkilö käyttäisi koko elämänsä ja kaiken mahdollisen aikansa jonkin hyvän asian edistämiseen, hän ei pysty aikaansaamaan samaa lopputulosta mihin kykenemme ryhmänä. Kun suuri ryhmä ymmärtää nämä periaatteet ja ryhtyy soveltamaan niitä normaaliin arkeen, pääsemme nopeasti todistamaan positiivista kehitystä vaikka yksittäisiltä henkilöiltä tarvitaan enää vain pieniä ja hallittuja muutoksia.

Millä pienellä muutoksella sinä voisit ilmentää hieman enemmän asioita joita haluaisit nähdä koko maailmassa – ja samalla kääntää hieman vaa’an viisaria? Entä kenelle voisit kertoa syyn ja seurauksen laista?

Sytytämme kynttilän

Illat ovat pimenneet ja sytytämme yhä enemmän kynttilöitä valaisemaan pimeää talviaikaa. Kynttilät luovat mukavaa tunnelmaa, mutta oletko koskaan pohtinut mihinkähän tämä vaikutus perustuu? Olet varmasti huomannut että kynttilän sytyttämisen jälkeen tilaan tulee heti jokin muutos. Energia on selvästi erilainen kuin vain hetkeä aikaisemmin.

Kynttilän liekissä on helppo nähdä monta osaa. Suoraan sydämen ympärillä ei yleensä tapahdu juurikaan mitään. Itse asiassa usein näyttää siltä, että sydämen ympärillä olisi melkeinpä tyhjä tila ennenkuin varsinainen liekki näyttäytyy hieman kauempana. Samoin liekissä on erivärisiä ja -kirkkauksisia kerrostumia. Liekki on jatkuvassa liikkeessä ja muutoksessa. Se pyrkii koko ajan kasvamaan mahdollisimman suureksi ja kurottautuu mahdollisimman korkealle. Liekille on vaikeaa oikeastaan edes määrittää tarkkaa loppumiskohtaa, koska sen ympärillä tuntuu olevan lukemattomia himmeämpiä kehiä – ja vähintäänkin kynttilän lämpö ja valo leviää hyvinkin laajalle alueelle.

Kynttilän liekki on itse asiassa yksi ilmentymä tämän maailman rakenteista ja sen ominaisuuksista. Osan ulottuvuuksista näemme selvästi, osa on fyysisille aisteille näkymätöntä, ja valtaosa kaikista havaittavista ilmiöistä tapahtuu selkeästi erillään kynttilän sydämestä. Vaikka sytytämme sydämen, ilmenevät teon seuraukset muualla kuin itse sydämessä. Kynttilän sytyttäminen on vain pieni käytännön teko, mutta tämän jälkeen voimme nauttia kynttilän tuomasta positiivisesta energiasta pitkäänkin.

Yhdellä kynttilällä on myös mahdollista sytyttää rajaton määrä muita kynttilöitä. Vaikka kynttilöitä sytytettäisiin kuinka paljon, ei ensimmäisen kynttilän valo silti himmene. Päinvastoin, myös ensimmäinen kynttilä näkee ympärillään entistäkin enemmän valoa ja hyötyy tilanteesta. Tämä muistuttaa meitä periaatteesta jonka mukaan mikään todellinen antaminen toiselle henkilölle ei koskaan ole pois antajalta – vaan täysin päinvastoin. Lisäksi kynttilän tavoin jokaisen meistä tulisi pyrkiä positiivisiin tekoihin joilla tuomme valoa ikäviin ja negatiivisiin tilanteisiin. Pimeästä huoneesta ei kannata yrittää poistaa pimeyttä, vaan voimat kannattaa keskittää valon lisäämiseen. Pimeässä tilassa jo yksikin kynttilä saa aikaan valtavan muutoksen ja sitä on mahdotonta olla huomaamatta.

Kynttilällä ei ole ainoastaan symboliarvoa, vaan lisäksi se on myös henkisyyden väline. Aina kun sytytämme kynttilän, avaa se samalla reittejä samoihin näkymättömiin tai muutoin hieman kauempana oleviin ulottuvuuksiin – niihin samoihin joita liekki kuvastaa. Tämän vuoksi tunnelma muuttuu, koska kynttilä avaa väylän aivan uusille energioille ja viesteille. Kynttilä onkin tavallaan silta erilaisten tilojen tai ulottuvuuksien välillä.

Tähän perustuu myös se miksi tapana on usein sytyttää kynttilöitä sekä ennen pyhäpäiviä että välittömästi niiden jälkeen. Kynttilät avaavat sillan yhdistämään nämä erilaiset energiatasot jotta pystymme hallitusti siirtymään normaalin arjen ja korkeamman energian erikoispäivien välillä. Samoin sytytämme usein kynttilöitä tästä ulottuvuudesta jo eteenpäin siirtyneille henkilöille heidän kuolemansa vuosipäivänä. Useat henkisyyden tekstit selittävät, että kaikki positiivinen energia ja upeat saavutukset mitä henkilö teki koko elinaikanaan, on jälleen saavutettavissa vuosipäivänä. Kynttilän sytyttäminen yksinkertaisesti avaa reitin jotta voimme kommunikoida näiden toisessa ulottuvuudessa olevien henkilöiden kanssa ja liittyä heidän positiivisiin piirteisiin.

Usein kynttilöitä sytytetään kaksi. Tällä on lukuisia merkityksiä, mutta varmaankin tunnetuin on liittyminen sielunkumppani-energiaan. On tietysti helppo ymmärtää kahden vierekkäisen kynttilän kuvaavan kahden sielun liittoa. Mutta taustalta löytyy myös syvällisempikin selitys. Hepreankielessä kynttilää kuvaava sana on “ner” (kirjaimet nun+reish). Usein sanojen takana olevien piilotettujen merkitysten kaivamiseksi on käytettävä numerologiaa ja tässä tapauksessa “ner”-sanan numeroarvoksi tulee 250. Sielunkumppanuushan tarkoittaa saman sielun eri puoliskojen kohtaamista ja liittymistä jälleen yhdeksi. Näihin puoliskoihin viitataan mies- ja naispuolisena energiana (huom! ei miehenä ja naisena niinkuin yleensä ymmärrämme tässä fyysisessä ulottuvuudessa). Naisen kehossa on 252 osaa ja miehellä vastaava luku on 248. Kun nämä lasketaan yhteen, saadaan tulokseksi kahden kynttilän edustama arvo 2 x 250 = 252 + 248 = 500. Kahden kynttilän käyttäminen ei siis ole symboliikkaa, vaan käytännön energioiden yhdistämistä ja tuomista eteemme. Aina on toki muistettava se ettei mitään tapahdu automaattisesti ja pelkän kynttilän sytyttämisen seurauksena. Vaikka kynttilät avaavat reitin, jokainen joutuu toki itse tekemään tietoisen valinnan ja liittymään tähän energiaan hyödyntääkseen sitä.

Kynttilää voi toki käyttää myös meditoitaessa ja muissa hiljentymishetkissä. Kynttilän avaaman sillan avustuksella pääset helpommin ja varmemmin käsiksi sekä pyytämiisi että tarvitsemiisi viesteihin ja ideoihin.

Usein tarvitsemamme välineet ovat hyvin arkisia ja yksinkertaisia. Itse asiassa saatamme pitää niitä liiankin yksinkertaisina jotta pystyisimme uskomaan niiden voimaan. Kynttilän ei siis tarvitse olla pelkkä sisustuselementti, vaan sitä voi käyttää voimakkaana välineenä jonka avulla pääset ammentamaan viestejä ja ideoita aivan uusilta tasoilta joihin on muutoin vaikea yltää.

Vastauksia

Usein etsimme vastauksia niin arjen huoliin kuin perimmäisiin syvällisiin kysymyksiinkin aivan liian etäältä. Kun kohtaamme ongelman, voi ratkaisu olla aivan silmiemme edessä alusta alkaen. Kun lopulta huomaamme tämän, saatamme ihmetellä miten sokeita oikein olimmekaan ja kuinka yksinkertainen vastaus lopulta oli. Kuulostaako tutulta, oletko sinä kokenut tällaista?

Tähän tapahtumaan liittyy useita universaaleja lainalaisuuksia. Ensinnäkään mitään haastetta tai ongelmaa ei voi olla olemassa ilman siihen liittyvää ratkaisua tai vastalääkettä. Esimerkiksi mitään sairautta ei siis voi olla olemassa ilman että siihen on jo olemassa hoitomuoto. Tietenkään nämä vastaukset ja hoitomuodot eivät ole automaattisesti aina kaikkien nähtävillä ja saatavilla.

Toinen lainalaisuus nimittäin kertoo sen, että voimme valita ajatuksissamme vain yhden asian kerrallaan. Jos keskitymme ainoastaan ongelmaan, vieressä oleva ratkaisu pysyy kätkettynä. Tilanteeseen on aina otettava ensin etäisyyttä ennenkuin hieman eri tasolla olevan vastauksen voi huomata. Tämän vuoksi monet henkilöt kertovatkin kokemuksistaan, joissa vastaus vaikkapa työhön liittyvässä ongelmassa saattaa tulla kokatessa, autoillessa tai saunoessa – missä tahansa tilanteessa jossa ajatukset pääsevät hieman harhailemaan ja tällöin mahdollistamme pyydettyjen vastausten ilmestymisen.

Miksi sitten tarvitsemme haasteita ja ratkaisuja? Mikseivät vastaukset voisi olla koko ajan helposti saatavilla? Tämä puolestaan liittyy kolmanteen lainalaisuuteen, jonka mukaan emme ikinä saa mitään mitä emme pyydä ja mitä emme ole ansainneet. Tämän vuoksi joudumme etsimään vastauksia. Kuten aikaisemmin mainittiin, yleensä vastaukset ovat kuitenkin lähestulkoon silmiemme edessä heti alusta pitäen. Ansaitseminen voikin kaikessa yksinkertaisuudessaan tarkoittaa erilaista ajattelutapaa. Ehkä tilanteen kokonaiskuvassa täytyy huomioida paremmin kaikkien osapuolien etu? Tai ehkä minun täytyy kohdata jokin pelko ja tehdä jokin uusi asia? Muutos saattaa olla hyvinkin pieni, mutta sen seurauksena siirrytkin tietoisuudessa uudelle tasolle ja pääset käsiksi pyytämiisi vastauksiin.
Näiden lainalaisuuksien ansiosta kaikki vastaukset voivat olla koko ajan kaikkien nähtävillä ja saavutettavissa. He, jotka ymmärtävät näiden lainalaisuuksien toiminnan, voivat tehdä jatkuvia muutoksia ja he löytävät reitin vastausten luokse – ja samanaikaisesti toiset saattavat todeta ettei mikään toimi.

Nämä samat periaatteet liittyvät myös ikiaikaisiin henkisiin teksteihin, joista osa jokaisen sukupolven edustajista on kyennyt hyötymään suuresti, samalla kun valtaosa pitää niitä turhina satuteksteinä. Tekstithän ovat hyvin tiukasti koodattuja ja salakirjoitettuja ja sen vuoksi ne voivat huoletta olla kaikkien silmien edessä. Ainoastaan se ryhmä joka ymmärtää nämä lainalaisuudet voi purkaa koodausta kerros kerrokselta ja ymmärtää kätketyt viestit. Kerroksellisuuden takia samoja tekstejä myös opiskellaan yhä uudelleen ja uudelleen. Kun kehitymme ja tietoisuutemme nousee jatkuvasti korkeammalle tasolle, samasta tekstistä paljastuu koko ajan lisää uusia salaisuuksia.

Sekä tekstit että suuret henkiset opettajat ovat aina noudattaneet kolmijakoista mallia. Pääperiaatteena on se, että aina kun koko maailman kehitys- ja ymmärrystaso on noussut riittävästi ja kohonnut uudelle portaalle, keskuuteemme on ilmestynyt joku henkilö joka on pystynyt avaamaan teksteistä uusia merkityksiä. Samalla tämä henkilö kuitenkin on itse ymmärtänyt, ettei hän voi viisauksia selittäessään rikkoa aikaisemmin kuvattuja lakeja. Kuulijan on aina itse ansaittava ja hoksattava asiat itse eikä niitä voida antaa valmiiksipureskeltuina. Tämän vuoksi opettajan on aina kätkettävä osa viisaudesta ja jätettävä se oppilaidensa etsittäväksi. Tämä saattaa vaikkapa tarkoittaa puhumista vertauskuvilla tai opettamista erilaisten tarinoiden kautta. Parhaimpia esimerkkejä tästä ovat varmasti Raamattu ja Zohar. Molemmat tekstit ovat niin tiukkaa koodia, että niiden todellisen sisällön purkamiseen on jo tarvittu tuhansia vuosia ja työ on edelleen kesken. Jokaisen sukupolven aikana maailmassa on ollut opettajia, jotka ovat täysin ymmärtäneet näiden tekstien sisällön, mutta he ovat annostelleet viisauden paljastumista ja jättäneet aina seuraajilleen tilaisuuden ansaita seuraavan osuuden ymmärtäminen itse.

Mitään ongelmaa ei siis voi olla ilman ratkaisua. Sinun on kuitenkin otettava aina ensin etäisyyttä ongelmaan voidaksesi löytää ratkaisu – ja usein vielä tehtävä jokin lisävaihe ansaitaksesi pääsy vastauksen luokse. Mitä enemmän huomioit muita ja yleistä hyvää, sitä korkeammalla tasolla tietoisuutesi on, ja sitä varmemmin löydät reittejä sinua odottavien viestien äärelle.

Ratkaisemme ongelman

Minkä suuren ongelman sinä ratkaiset? Tätähän kuulee usein kysyttävän kun selvitetään kuinka paljon kenelläkin on kunnianhimoa siirtyä eteenpäin, tehdä suuria asioita ja todella toteuttaa itseään. Vastaukset kysymykseen voivat olla kauniita ja yleviä. Näiden vastausten perusteella ympäri maailman on perustettu todella monenlaisia yhteen tiettyyn asiaan keskittyneitä tutkimus-, hyväntekeväisyys- tai koulutusyrityksiä tai yhteisöjä. Joku saattaa taistella tietyn tasa-arvo-ongelman parissa, joku on ottanut tavoitteekseen tietyn sairauden poistamisen maailmasta ja niin edelleen.

Nämä ovat kaikki hienoja ja kannatettavia asioita – edistystä täytyy koko ajan tapahtua kaikilla rintamilla. Mutta mitäpä luulet, onko tällaisen yhden tietyn asian ilmaiseminen paras mahdollinen vastaus esitettyyn kysymykseen?

Jos vastausta etsitään henkisyyden perusteksteistä, tullaan jatkuvasti lopputulokseen, että oikea vastaus kysymykseen on “ratkaisen kaikki maailman ongelmat!”. Kuulostaako tämä liian hurjalta? Luuletko että kukaan yksittäinen henkilö voisi millään ratkaista kaikki maailman ongelmat? Ja kuitenkin samalla todetaan, että mitään yksittäistä ongelmaa ei ikinä voi ratkaista ilman että ratkaistaan kaikki ongelmat.

Tämähän on lopulta melko helppoa nähdä tämän päivän maailmassakin. Jos vaikkapa lääketiede kehittyy ja löytää uuden lääkkeen tai hoitomuodon johonkin hankalaan sairauteen, ei mene kuin hetki ja jossakin päin maailmaa ilmestyy uusi vähintäänkin yhtä hankala sairaus. Tai jos saamme neuvoteltua rauhan yhdessä sodassa, toinen alkaa lähes välittömästi jossakin. Vaikka luulemme ratkaisseemme ongelman, ehkäpä kyse onkin siitä että onnistuimme vain siirtämään seurauksien ilmentymisen jonnekin muualle.

Mihin tämä sitten perustuu? Kun kaikki asiat ovat tasapainossa, tällöinhän kaikki on hyvin. Tällöin voimme tehdä jatkuvia muutoksia kaikilla elämän alueilla ja nauttia matkasta ilman että mikään yksittäinen osa-alue kuluttaa liikaa energiaa ja muuta huomiota. Tasapainon saavuttaminen on kuitenkin usein hyvin vaikeaa vaikka siihen keskittyisi kuinka tietoisesti. Yksinkertaistettuna tämä voisi tarkoittaa vaikka tällaista esimerkkiä: päätät poistaa tästä maailmasta sairauden X. Tämän jälkeen opiskelet kaiken saatavilla olevan tiedon tästä sairaudesta, käytät kaiken aikasi ja tarmosi etsimällä oikeita ihmisiä mukaan työhön, ja saatat jättää monia tähän asti tärkeitä asioita taaksesi jotta voit keskittyä vain tähän yhteen asiaan. Olethan tässä vaiheessa jo vakuuttunut siitä kuinka tärkeän muutoksen voit tehdä koko maailmaan ja tällä panostuksella voit ehkä kirjoittaa jopa nimesi historiaan! Mutta jos mikä tahansa yksittäinen asia vie liikaa energiaa, tällöinhän tasapaino on hukassa pahemman kerran. Tässä tapauksessa on helppoa unohtaa ihmissuhteiden, terveyden, harrasteiden ja kaikkien muiden osa-alueiden tärkeys. Vaikka ne voivat tuntua itsekkäiltä tai pikkuasioilta koko maailman parantamiseen liittyvän suuren vision rinnalla, eivät ne sitä ole.

Mikä tahansa eteneminen on haastavaa jos tasapaino on hukassa. Jos vaikka käytät kaiken energian työhösi, saatat nauttia valtavaa menestystä – mutta samaan aikaan ehkä luot suuria ongelmia perhepiirissäsi tai annat kuntosi rappeutua. Mikä tällöin sitten on tulos? Kun menestys ja toisella elämänalueella aikaansaadut ongelmat laitetaan vaakakuppeihin, tällöin tuloksena on yleensä tasapaino. Käytännössä et siis ole saavuttanut yhtään mitään. Mutta tällaisen tasapainon sijasta varmastikin huomattavasti mukavampi tilanne olisi kuitenkin se jos millään alueella ei olisi ongelmia ja saisit nauttia vaikkapa tässä tapauksessa samanaikaisesti menestyksestä sekä työssäsi että vapaa-ajallasi.

Oleellinen osa tätä konseptia on myös ymmärrys siitä, että kaikki on liittyneenä kaikkeen. Tämä ei rajoitu pelkästään edellä kuvatulla tavalla tasapainon hallintaan omassa elämässä. Siinä vaikutus on toki kaikista suurin, mutta kaikkien tekemiset lasketaan myös yhteen koko maailman mittakaavassa. Se miten kohtelet perheenjäseniäsi, asiakkaitasi tai naapuriasi vaikuttaa suoraan siihen eteneekö maailmanrauha vai työnnätkö sitä kauemmaksi. Ja tämä on oleellista myös kun pohditaan kaikkien maailman ongelmien ratkaisemista.

Maailma on monimutkainen ja siksi tarvitsemme jokaisen aihealueen todellisia asiantuntijoita. Siksi meillä on edelleenkin oltava laaja kirjo erilaisia tutkijoita ja tiedemiehiä jotka keskittyvät ymmärtämään perusteellisesti yhden asian tai asiakokonaisuuden. Kaikkien ei tarvitse tietää kaikkea. Mutta mistä luulet näiden asiantuntijoiden saavan tietonsa?

Uudet tieteen ja tekniikan läpimurrot voivat tulla käytännössä mistä tahansa. Joku saattaa kertoa saaneensa vain yhtääkkiä jonkun hyvän idean ollessaan kalastamassa. Toinen ehkä näki vastauksen johonkin hankalaan kysymykseen unessaan. Kolmas ehkä kuuli jonkin ratkaisevan tiedon bussissa viereeen istuneelta matkustajalta. Käytännössä mikään uusi asia ei lopulta koskaan ole kenenkään yksittäisen henkilön täysin oma aikaansaannos. Voidaankin ajatella, että nämä henkilöt ovat vain kyenneet vastaanottamaan universumin tarjoamia viestejä ja kokoamaan palapelin palaset yhteen joksikin toimivaksi kokonaisuudeksi joka voi hyödyttää suuria ihmisjoukkoja.

Kun istut kotisohvallasi ja lähetät koko maailmaan rakkautta ja lämpimiä iloisia ajatuksia ja olet tasapainossa itsesi kanssa, tällöin kasvatat positiivisen vaakakupin arvoa oman elämäsi lisäksi myös koko maailman mittakaavassa. Ja kun koko maailma astuu askeleen verran positiivisempaan suuntaan on siitä myös tultava näkyviä seurauksia. Tässä tilanteessa jokainen meistä pystyy herkistymään hieman enemmän universumin viesteille ja näkemään tai kuulemaan jotakin uutta. Yksi ilmentymä meditointihetkestä sohvalla voikin olla se, että joku tutkija jossakin päin maailmaa tekee läpimurron ja uusi hoitomuoto paljastuu koko maailmalle. Ja ehkäpä samaan aikaan jossakin toisaalla saadaan järjestymään rahoitus tai jotakin muita resursseja joiden avulla jokin toinen kehitystyö pääsee etenemään. Vaikka emme pysty aina näkemään syyn ja seurauksen suhdetta, laki toimii aina.

Kun levität positiivisuutta ja ilmaiset todellista rakkautta ja ihmisarvoa joka hetki, tällöin ratkaiset osaltasi kaikkia maailman ongelmia! Sinun ei tarvitse ymmärtää varsinaisesta ongelmasta tuon taivaallista. Riittää että autat koko maailmaa kehittymään ja siirtymään askel askeleelta lähemmäksi vastauksia. Ratkaisut jokaiseen ongelmaan ovat jo odottamassa – emmehän halua tyytyä vähempään!

Päättyvätkö tapahtumaketjut?

Luomisprosessi alkaa aina yksittäisestä ajatuksesta. Tätä mallia tälläkin sivustolla toistetaan jatkuvasti. Pelkkä ajattelu ei kuitenkaan riitä, vaan lisäksi tarvitaan myös erilaisia tekoja ennenkuin ajatellut asiat voivat ilmestyä fyysisillä aisteilla havaittaviksi. Tämä voi tarkoittaa yksinkertaisimmillaan vaikkapa sanoja lisättynä muutamalla käytännön teolla. Ilman näitä toimenpiteitä ajatukset ja pyynnöt pysyvät vain mielikuvina mielessäsi, mutta et pääse todella nauttimaan kyseisistä asioista siinä laajuudessa kuin on tarkoitettu.

Fyysiset asiat ovat tärkeitä ja siksi prosessit täytyy viedä loppuun asti. Kun jokin ajattelemasi ja pyytämäsi asia lopulta ilmestyy elämääsi, voit kokea että olet todella luonut jotakin. Tarkasti ottaenhan tämä ei pidä paikkaansa, mutta joka tapauksessa olet tehnyt joitakin valintoja ja käytännön tekoja ja ne ovat johtaneet johonkin lopputulokseen.

Ajatusten ulottuvuus on loputon ja rajaton. Siellä kaikki on mahdollista ja voit vapaasti valita loppumattomasta varastosta millaisia asioita haluat lähteä tuomaan prosessin kautta omaan todellisuuteesi. Mutta heti kun tämä tapahtumaketju johtaa siihen pisteeseen että ajattelemasi asia ilmestyy eteesi fyysiseen muotoon, myös fyysisen ulottuvuuden rajoitukset astuvat voimaan.

Usein ajattelemme että omassa elämässämme kaikki on hyvin kunhan löydämme parisuhteen, uuden työpaikan tai saamme jotakin omistukseemme. Mutta jos astutaan askel taaksepäin ja katsotaan tapahtumaketjua hieman etäämmältä, niin huomaamme että tämä fyysisen maailman ilmentymä ja tavoitteen toteutuminenhan edustaakin loppua. Se päättää tapahtumaketjun ja sen jälkeen ei ole enää mitään. Olemme ajatelleet jotakin, ansainneet ja tuoneet jotakin fyysiseen muotoon, mutta mikään ei voi kuitenkaan pysyä kauaa muodossaan – eikä tarvitsekaan. Universumin toimitusprosessin kannalta homma on nyt suoritettu eikä asiasta tarvitse enempää välittää.

Olet varmasti huomannut mitä tässä vaiheessa valtaosalle asioista tapahtuu. Alkuinnostuksen jälkeen parisuhteen tai uuden työpaikan hohto alkaa hiipua. Samalla tavoin kuin ilman hoitoa jäävät kasvit lakastuvat, metallit ruostuvat tai käyttämättömät elintarvikkeet pilaantuvat. Ja näinhän tulee universaalien lakien mukaan tapahtuakin. Prosessi on viety päätökseen, kyseinen asia on ilmestynyt, ja tämän jälkeen se voi kuolla pois.

Selkeästihän pelkästään tällaiseen malliin ei kuitenkaan voida olla tyytyväisiä. Totta kai haluamme myös nauttia suurella vaivalla pyytämistämme ja ansaitsemistamme asioista. Emmehän halua että uusi kumppani lähtee omille teilleen muutaman ihanan viikon jälkeen vaan haluamme pitää hänet ehkä jopa loppuelämämme. Mitä asialle sitten on tehtävissä?

Voit jokainen hetki tehdä valintoja. Itse asiassa jokainen ajatuksesi on valinta joka käynnistää uusia luomisprosesseja. Jos oikeasti haluat pitää jonkin jo saavuttamasi tilanteen elämässäsi, siihen täytyy syöttää koko ajan lisää energiaa. Esimerkiksi kerran muodostettuun parisuhteeseen ei voi vain olla tyytyväinen, vaan siihen on panostettava koko ajan ja tehtävä lisää uusia alkuja. Kun luot koko ajan uutta, toimitusputkessa riittää jatkuvasti uusia asioita jotka ilmestyvät pienellä viiveellä rikastuttamaan jo olemassaolevaa tilannetta. Näin siinä riittää energiaa kasvaa ja kehittyä haluamaasi suuntaan. Ilman jatkuvaa panostusta tilanne varmasti tulee nopeasti kuihtumaan kasaan. Tämän vuoksi tärkeisiin asioihin täytyy keskittyä jatkuvasti uudelleen ja uudelleen.

Luonnollisesti tämä toimii myös toisinkinpäin. Jos olet aikaansaanut jotakin josta et enää välitä tai josta haluat jopa aktiivisesti hankkiutua eroon, lopeta vain kyseiseen asiaan liittyvän prosessin ylläpitäminen ja keskity oikeasti haluamiisi asioihin. Kun et tee uusia alkuja ja syötä tilanteeseen lisäenergiaa, se kyllä jonkin ajan kuluttua nääntyy ravinnon puutteeseen ja kuolee pois elämästäsi.

Usein jonkin hienon ja tärkeän tavoitteen saavuttaminen ei itse asiassa olekaan erityisen hankalaa. Todellinen haaste on siinä kuinka pystyt pitämään tämän asian elämässäsi ja kasvattamaan sitä entistä paremmin haluaamasi suuntaan. Hallittu ylläpito vaatii jatkuvia uusia valintoja, arvostuksen osoittamista ja uusien alkujen luomista.

Amen

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta amen? Yleensä se liitetään uskontoihin, mutta samaa sanaa käytetään paljon myös monenlaisissa henkisissä piireissä, jotka sanoutuvat tiukasti irti uskonnoista. Lisäksi sana on vieläpä sama lähestulkoon kaikissa kielissä. Luuletko että tämä kaikki voisi olla sattumaa?

Numerologia on yksi tärkeä tapa tulkita henkisten tekstien sisältämiä todellisia salaisuuksia. Yksinkertaistettuna kaksi sanaa, joilla on sama numeerinen arvo, tarkoittavat samaa asiaa. Tämän vuoksi tekstejä on mahdotonta kääntää täysin kielestä toiseen. Käännetyssä tekstissä eri merkkien numeroarvot muuttuvat ja siksi todellisia salaisuuksia ymmärtääkseen jokaista ikiaikaista tekstiä on tutkittava alkuperäisellä kielellä – yleensä hepreaksi tai arameaksi. Toki tarinat ja alemman tason vertauskuvalliset merkitykset voidaan kääntää jollakin tasolla. Yleensä täysin järjettömiltä kuulostavat tarinat voidaankin avata vain pitkien laskutoimitusten ja syvällisen päättelyn perusteella.

Niin henkiset opit kuin tämän päivän tiedekin selittävät, että maailmassa on useita toisistaan erillään olevia ulottuvuuksia. Valtaosa ulottuvuuksista on fyysisten aistiemme ulottumattomissa ja voimme liittyä niihin ainoastaan ajatusten ja tunteiden avulla. Tätä rakennetta kuvataan myös suuressa osassa tekstejä.

Jos luet vaikkapa Raamattua, huomaat helposti että siellä käytetään jatkuvasti erilaisia termejä suuresta universaalista energiasta. Joissakin tilanteissa se saattaa olla Jumala, toisinaan Herra, välillä taas käytetään nimeä jota ei edes lausuta tai se lausutaan eri tavalla kuin kirjoitetaan – ja muitakin vaihtoehtoja on useita. Nämä eivät tietenkään ole juuri näin sattumalta, vaan näillä kaikilla ilmauksilla on tarkka merkitys ja paikkansa. Jokainen termi toki kuvaa tätä samaa energiaa, mutta eri näkökulmasta. Yksi ilmaus kuvaa sitä, miten tämä energia ilmenee tässä fyysisillä aisteilla havaitsemassamme ulottuvuudessa, toinen saman energian tietynlaisia näkymättömiä piirteitä ja niin edelleen.

Yksi tapa yhdistää näitä erilaisia ulottuvuuksia on puhe. Puheessa yhdistyvät tässä fyysisessä maailmassa oleva suu ja aineettomat näkymättömään ulottuvuuteen kuuluvat sanat. Puheella voimme siis rakentaa siltoja näiden eri ulottuvuuksien välille. Olet varmasti kuullut usein toistettavan sitä, että sanoillamme on valtavasti voimaa. Vedämme sanojen avulla jatkuvasti uusia asioita ja kokemuksia elämäämme.

Kun yhdistämme nämä kaikki edellämainitut asiat, löydämme myös merkityksen amen-sanalle. Kun laskemme yhteen tätä fyysistä maailmaa edustavan ja näkymättömän ulottuvuuden energian nimien numeraaliset arvot, saadaan summaksi 91. Tämä sama luku on myös amen-sanan sisältämien kirjaimien yhteenlaskettu numeroarvo. Käytännössä siis aina kun sanomme amen, lausumme yhtä aikaa molemmat nimet, ja sillä tavoin yhdistämme fyysisen ja näkymättömän ulottuvuuden yhteen.

Kun luomme uusia asioita ja tilanteita ajatuksillamme ja puheellamme, muodostuvat ne aina ensin näkymättömään ulottuvuuteen odottelemaan ilmentymistä tähän fyysiseen maailmaan. Amen-sanan käyttäminen onkin uskonnollisten rituaalien ja tapojen sijasta puhdasta teknologiaa, jolla näille pyydetyille asioille tuodaan reitti ilmestyä näkyvään muotoon. Tämän vuoksi amen-sanaa käytetään myös useissa meditoinneissa.

Toteamme siis ensin uuden halutun tilanteen ja sen jälkeen avaamme tälle energialle reitin, jotta se voi ilmentyä tähän fyysiseen maailmaan. Amen!

Kuka on oikeassa?

Vaihdamme jatkuvasti mielipiteitä monenlaisista asioista ja toisinaan päädymme jopa väittelemään siitä mikä on totuus. Erilaiset mielipiteet ovatkin loistava mitä tahansa asiaa eteenpäin vievä ja jalostava voima. Aina kun löydämme uusia näkökulmia, voimme ymmärtää tätä asiaa uudella tasolla.

Keskusteluissa täytyykin aina muistaa se, että elämä on hyvin suhteellinen kokemus. Jokaisella on takanaan erilaisia elämänkokemuksia ja olemme erilaisessa vaiheessa omassa kasvussa. Siksi myös ymmärryksemme jostakin yksittäisestä asiasta, tai vaikkapa koko elämästä, on tänä päivänä todennäköisesti hyvin erilainen kuin mitä se oli vaikkapa muutama vuosi sitten – puhumattakaan siitä mitä se tulee olemaan muutaman vuoden kuluttua. Kaikesta huolimatta jokaisella hetkellä muodostettu mielipide tai näkemys on sillä hetkellä se oikea ja todellinen. Koska kaikki on jatkuvassa muutoksessa, luonnollisesti valinnatkin muuttuvat jatkuvasti. Mihinkään tiettyyn ajattelumalliin ei pidäkään lukittautua.

Valitettavasti kaikki eivät aina muista näitä periaatteita. Siksi ajaudumme helposti väittelyihin ja yritämme usein julistaa omaa mielipidettä ainoana totuutena. Väittelyt kuitenkaan harvoin johtavat hedelmällisiin lopputuloksiin. Yleensä jokainen osapuoli vain lukittuu tiukemmin omiin kantoihinsa eivätkä he avaudu uusille näkökulmille joita vastapuolella olisi tarjolla.

Tämä on erityisen ja valitettavan helppoa huomata tavassa joilla opiskelemme ja välitämme eteenpäin ikiaikaisia henkisiä tekstejä ja materiaaleja. Vaikka teksti olisi yksi ja sama, voivat uskonnot tai erilaiset ryhmittymät tehdä siitä niin omanlaisia tulkintoja ja totuuksia, ettei keskustelulle ja mielipiteiden vaihdolle enää jää tilaa. On vain oikeita ja vääriä asioita ja maailma muuntuu helposti mustavalkeaksi.

Talmud kuvaakin tätä tilannetta ja esittää näitä erilaisia ymmärrystapoja seuraavalla nelijakoisella mallilla. Ensimmäisellä tasolla olemme kehityksen alussa ja tarkoituksemme on edetä jatkuvien muutosten ja sisäisen kasvun kautta neljännelle tasolle.

1. Henkilöt ottavat tekstit kirjaimellisesti.
2. Henkilöt ymmärtävät tekstissä olevia vertauskuvia ja vihjeitä syvällisempiin merkityksiin.
3. Henkilöt ymmärtävät jokaisen yksittäisen tarinan sisältämän opetuksen.
4. Henkilöt löytävät todelliset elämän salaisuudet ja lainalaisuudet tarinoiden taustalta ja ymmärtävät kokonaisuuden.

Jos keskustelijat ovat eri tasoilla, mielipiteet ja tulkinnat voivat olla hyvin vastakkaisia, mutta silti osapuolet ovat aivan oikeassa. Olet ehkä huomannutkin, että kun viisaat henkilöt puhuvat suurille kuulijajoukoille, he yleensä pyrkivät käyttämään esimerkkejä jokaiselta edellä kuvatulta tasolta. Tällä tavoin todennäköisesti jokainen kuulija pystyy poimimaan esityksestä jotakin, vaikka kukaan ei kykenisikään ymmärtämään kaikkea. Tätä samaa periaatetta jokaisen olisikin syytä pyrkiä noudattamaan kaikissa keskustelutilanteissa. Kun pystyt ensin aistimaan millä tasolla keskustelu on syytä käydä, voit arvioida millä syvyydellä asioista kannattaa puhua ja millaisia esimerkkejä tai vertauskuvia kannattaa käyttää. Tämä ei luonnollisestikaan ole helppoa ja se vaatii paljon harjoittelua. Maailmassa on paljon viisaita, jotka ymmärtävät todelliset salaisuudet, mutta vain harvat heistä pystyvät viestimään niitä meille ymmärrettävällä tavalla.

Aina tässä viestien sovittamisessa kuulijakunnalle ei tietenkään voida onnistua ja viesti saattaa jäädä toiselle osapuolelle epäselväksi. Toisten mielipiteitä ei tietenkään tarvitse hyväksyä eikä niiden tarvitse antaa vaikuttaa omiin mielipiteisiin, mutta toisia henkilöitä ja heidän sanomisiaan on syytä kuitenkin aina arvostaa.

Mitäpä luulet, onko edes missään määrin tärkeää kuka lopulta on oikeassa?

Kuinka monta ystävää?

Kuinka monta ystävää sinulla on? Tämähän on melko yleinen pohdinnan aihe näin Facebookin ja muiden vastaavien palvelujen aikana. Jotkut saattavat jopa ajatella, että hänellä olevien virtuaaliystävien määrä voisi jotenkin vaikuttaa omaan arvoon tai tärkeyteen. Ehkäpä on tärkeää, että ystävälista on mahdollisimman pitkä?

Entä kuinka tärkeitä nämä ystävät ovat sinulle todellisuudessa? Ovatko he vain virtuaaliystäviä vai vietätkö oikeasti heidän kanssa aikaa myös kasvotusten? Kiinnostavatko ystäviesi asiat todella?

Usein ymmärrämme ystävyyden kovin kevyesti. Pidämme ehkä jopa hyvänpäivän tuttuja ystävinä, vaikka emme oikeasti tiedä henkilöistä juuri mitään – tai heidän tekemisillä tai tekemättä jättämisillä ei ole meille mitään käytännön merkitystä. Saatamme ajatella, että ainoastaan todella tärkeillä eli rakkailla henkilöillä on oikeasti merkitystä.

Henkiset lait kuitenkin kääntävät tämän(kin) määritelmän nurinpäin. Jo perusohjeena on “rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi”. Tässä siis suoraan ja selvästi käsketään rakastamaan kaikkia eikä vain valitsemaan joitakin yksittäisiä henkilöitä. Vaikka kaikkien ihmisten kanssa ei tarvitsekaan olla tekemisissä, on heitä silti rakastettava.

Samoissa määritelmissä ystävyys otetaan äärimmäisen vakavasti. Vaikka rakastaisit kaikkia, sinulla voi olla vain hyvin rajallinen määrä ystäviä. Ystäväksi lasketaankin ainoastaan henkilö, jonka puolesta olisit valmis tekemään ihan mitä tahansa. Siis aivan mitä tahansa. Ystävykset ovat keskenään niin tiiviissä sidoksissa, että he ajattelevat aina ensisijaisesti toistensa etua. Jos ystäväsi kohtaa mitä tahansa ikäviä tilanteita tai ongelmia, sinun tehtäväsi on tarvittaessa uhraudutua ja tehdä mitä ikinä tarvitaankaan jotta ystäväsi pelastuu tai hänen ongelma ratkeaa. Tämä on todella suuri vaatimus. Itse asiassa ystävyys määritellään mm. Zoharissa kaikista korkea-arvoisimmaksi ja samalla myös vaativimmaksi ihmissuhteeksi.

Samassa tekstissä kerrotaan, että henkilön tulee olla todella kiitollinen ja onnellinen, jos hänellä on yksi ystävä. Tällöin hänen on ymmärrettävä jo tehneensä todella paljon oikeita asioita, joilla hän on ansainnut ystävänsä. Jos jollakin on kaksi ystävää, kyse on jo hyvin poikkeuksellisesta tilanteesta ja henkilöstä.

Kuinka monta ystävää sinulla on tämän määrittelyn mukaan? Entä millaiselta luulet tällaisen ystävyyssuhteen tuntuvan – olisitko sellaiseen valmis?

Ei ikinä minulle

Jokaisella on tässä maailmassa hyvin tarkka ja tärkeä tehtävä. Jokaisella on suoritettavaan jotakin, jota kukaan muu ei pysty toteuttamaan. Luonnollisesti joillakin asiat ovat suurempia, joillakin mittaluokaltaan vaatimattomia, mutta silti kaikki ovat yhtä tärkeitä ja arvokkaita. Nämä yksilölliset lahjat ja taidot tarvitaan hyötykäyttöön ennenkuin yhteinen maailmamme pystyy kehittymään uusille tasoille.

Tänä päivänä on helppoa kuulla yhä enemmän kertomuksia ja esimerkkejä henkilöistä, jotka ovat tehneet omassa elämässään valtavan muutoksen ja siirtyneet tekemään jotakin aivan uudenlaista työtä tai noudattamaan täysin erilaista elämäntapaa. Näitä henkilöitä yhdistää yleensä se, että he kertovat olevansa muutoksen jälkeen äärimmäisen onnellisia ja kokevat pystyvänsä todella auttamaan läheisiään, yhteisöään ja koko maailmaa. Yleinen kommentti on myös se, etteivät he vielä muutamia vuosia sitten olisi “ikinä voineet edes kuvitella tekevänsä mitään tällaista!”

Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta lähes kaikkien todelliset lahjat ovat piilossa ja ne täytyy erikseen löytää ja valjastaa hyötykäyttöön. Tai vaihtoehtoisesti jotkut kyllä tunnistavat lahjakkuutensa, mutta eivät pysty keksimään mihin taitoa on tarkoitettu sovellettavaksi.

Egon tehtävänä on estää näiden todellisten kykyjen hyödyntäminen ja saada jokainen elämään mahdollisimman pienesti ja vaatimattomasti. Siksi ego pommittaa jatkuvasti mieleemme monenlaisia epäilyjä ja se yrittää kaikin keinoin sabotoida kehityksen. Vaikka kuinka innostuisit jostakin uudesta, saat väistämättä hetken kuluttua mieleesi ajatuksia siitä, onkohan tämä nyt hyvä idea, kannattaako siihen ryhtyä, mitä muutkin nyt sanovat, osaaankohan tarpeeksi, olenkohan liian nuori tai vanha, onhan nykyinenkin tilanne kaikesta huolimatta ihan ookoo…

Ego käyttää aina voimansa optimaalisesti. Sillä on kyky nähdä mikä sinun elämäsi todellinen tarkoitus on ja siksi se keskittääkin kaikki voimansa estämään kehityksen juuri oikeilla alueilla. Muilla alueilla voit touhuta rauhassa ilman häirintää. Siksi kannattaakin kiinnittää huomiota siihen, millaisissa asioissa vastus on suurta.

Mitäpä luulet, millainen asia voisi viedä maailman kehitystä eteenpäin, mutta mitä et ikinä voisi kuvitella itse tekeväsi? Entä miltä tuntuisi ajatus siitä, että jospa se kaikesta vastuksesta huolimatta sittenkin olisi juuri sinulle kuuluva ja oikea tehtävä?

Luokaamme ihminen

Tässä palvelussa toistetaan jatkuvasti, että olemme yhtä koko maailman kanssa. Ihmisellä onkin ainutlaatuinen voima muuttaa aivan mitä tahansa olosuhteita ja maailmaa ympärillään yksinkertaisesti ajatuksia ja tietoisuutta muuttamalla.

Eläin-, kasvi- ja mineraalikunnan edustajat voivat vaikuttaa asioihin ainoastaan oman luomakuntansa sisällä. Vaikka eläimet tekisivät mitä, eivät ne voi estää kasvikuntaa kukoistamasta. Tai mineraalit eivät voi vaikuttaa eläinten menestykseen. Ihminen sen sijaan voi toimillaan joko tuhota kaiken tai vaihtoehtoisesti hyötyä näistä muista luomakunnista ja samalla auttaa niitä tasapainoiseen kasvuun ja kehitykseen.

Olen muutaman kerran pohtinut miten tämän asian voisi perustella. Lopulta sain tähän kauniin vastauksen taannoisesta Michael Bergin inspiroivasta ja syvällisestä esityksestä. Jo tämän vastauksen vuoksi pitkähkö matka tapahtumaan ehdottomasti kannatti.

Käytännössä kaikki Ajatellen-mietteissä ja –artikkeleissa toistetut universaalit lait löytyvät tavalla tai toisella Luomiskertomuksen ensimmäisistä jakeista. Ja totta kai tämänkin asian perustelut kerrotaan siellä aivan selvästi – olen vain jotenkin ollut kovin sokea tätä kohtaa lukiessani.

Jos kiinnitämme tarkemmin huomiota käytettyihin sanamuotoihin ja järjestykseen, huomaamme, että alkuvaiheessa ainoana olemassa ollut voima loi eläin-, kasvi- ja mineraalikunnan yksi kerrallaan. Yksi voima loi ja sen jälkeen luotu asia yksinkertaisesti oli. Kaikki nämä ilmaukset ovat yksikkömuodossa ”Jumala loi…”. Kaikki sen sijaan muuttuu kun päästään viimeiseen vaiheeseen eli ihmisen luomiseen. Tällöin ilmaus vaihtuukin monikkoon ja tekstinä onkin ”luokaamme ihminen omaksi kuvaksemme”. Mutta jos luomistyötä teki vain yksi energia kuten aikaisemmissa vaiheissa, miksi ihmeessä tässä kohti käytetäänkin nyt monikkomuotoa? Oliko sittenkin olemassa myös jokin toinen voima vai ketä ihmisen luomiseen oikein osallistui?

Michael Berg selitti tämän lauseen merkitsevän sitä, että ihmistä luotaessa alkuperäinen voima puhui kaikelle siihen asti luodulle. Ja koska ihminen oli luomisketjun viimeinen osa, kaikki muut asiat mitä maailmassa ikinä voi olla olemassa, oli jo luotu. Ihminen onkin siten yhdistelmä kaikista maailman asioista! Pohdipa hetki mitä tämä tarkoittaakaan. Koska seuraus pitää aina sisällään syyn, alkuperäinen energia on väistämättä mukana kaikessa luodussa. Ketju etenee vielä niin, että jokaisessa ihmisessä on mukana palanen joka ikisestä maailman asiasta. Ihminen todellakin kuvastaa kaikkea maailmassa olevaa.

Ihmiselle on tällä tavoin asetettu ainutlaatuinen rooli. Kun muut luomakunnan edustajat voivat vaikuttaa tekemisillään ainoastaan luomakuntansa sisällä, ihminen ei pelkästään voi, vaan myös koko ajan vaikuttaa kaikkeen olemassa olevaan. Ilmaus ”kaikki” sisältää myös sellaiset ajatukset ja ideat, jotka eivät vielä ole materialisoituneet tähän maailmaan fyysisillä aisteilla havaittaviksi.

Tiede kertoo jo tänä päivänä sen, että niin ihmiset, kivet kuin kaukaiset tähdetkin muodostuvat täsmälleen samoista atomeista. Nämä atomit ovat jatkuvassa liikkeessä ja järjestyvät koko ajan uudelleen. Kun jokin näkemistämme objekteista lakkaa olemasta, atomit vapautuvat kiertoon ja aikanaan niistä muovataan jotakin uusia ilmentymiä. Tiede on myös alkanut selittää näkymätöntä maailmaa atomien takana ja myöntää sen olemassaolon, mutta ajatustason energiaa ja sidoksia ei vielä kyetä havainnoimaan. Joka tapauksessa tiede ei enää vastusta tällaisen mallin olemassaoloa vaan suorastaan päinvastoin haluaa ymmärtää sitä entistäkin paremmin.

Jos olet joskus pohtinut, että ”eihän haittaa jos teen jotakin ikäviä asioita – pelkästään itsehän niistä joudun ehkä kärsimään”, tämä toivon mukaan avaa aivan uuden ymmärryksen. Koska jokainen meistä on yhteydessä kaikkeen olevaan, tarkoittaa se myös sitä että jokainen ajatus ja teko vaikuttaa väkisin koko maailmaan.

Tämän päivän tiede ja eri alojen asiantuntijat yrittävät selittää ja löytää hoitomuotoja erilaisiin ilmastomuutoksiin, lisääntyviin luonnonmullistuksiin, talouskriiseihin tai vaikkapa täysin uusiin ja outoihin sairauksiin. Useimmilla alueilla pyritään vaikuttamaan jo ilmestyneisiin tilanteisiin pohtimalla lääkkeitä estämään tietyn tapahtuman toistuminen tai helpottamaan olosuhteiden kanssa elämistä. Nämä ovat kuitenkin selkeästi seurausta jostakin taustalla muhivasta syvällisestä syystä ja sen tutkimiseen tieteen menetelmät eivät vielä tänä päivänä riitä.

Ainoa näitä kaikkia mainittuja esimerkkejä yhdistävä tekijä luonnollisesti on ihminen. Hyvin harva yksittäinen henkilö pystyy aiheuttamaan tekemisillään tuhoisan pyörremyrskyn tai luomaan vaarallisen tarttuvan taudin. Toki ne ovat mahdollisia, mutta todennäköisemmin nämäkin ovat seurausta ja ilmentymiä suuren ihmisjoukon negatiivista ja tuhoisista ajatuksista ja tekemisistä.

Useissa vanhoissa teksteissä selitetäänkin, että ainoa pysyvä tapa globaalien ongelmien ratkaisemiseen on ymmärtää kaiken olemassa olevan yhteys ja muiden edun asettaminen oman edun edelle. Mitä suurempi määrä ihmisiä tekee ajatteluunsa muutoksia, sitä mukaa positiivisten ja negatiivisten ajatusten tasapainoa kuvaava vaaka kääntyy uuteen asentoon. Kun positiivisuus pääsee voitolle, alkaa se luoda uudenlaisia seurauksia. Sinunkin positiivinen ajattelu voi aikaansaada ensimmäisessä vaiheessa jonkin uuden mullistavan lääkkeen tai hoitomuodon keksimisen – ja kun riittävän monet liittyvät joukkoon ajattelemaan samalla tavalla, sairaus katoaa kokonaan. Tieto, jossa jokaisen henkilön jokainen ajatus ja teko vaikuttaa kaikkeen, on perustavaa laatua oleva lääke henkilökohtaisten haasteiden lisäksi myös koko maailman ongelmiin.

Kukille ja porkkanoille puhuminen auttaa niitä kasvamaan – sinussa on sisälläsi osa niistä ja siten niihin suora yhteys. Samoin voit ajatella hyvää metsän eläimistä ja ne hyötyvät positiivisista ajatuksistasi tavalla tai toisella. Tai voit arvostaa luontoa ja sen hyvinvointia ja sillä tavoin kenties tukahduttaa jonkin luonnonmullistuksen jossakin päin maailmaa.

Syyn ja seurauksen suhteen näkeminen on haastavaa jo henkilökohtaisessa elämässä, mutta vielä hankalampaa se on ympäröivässä maailmassamme joka on yhteenveto seitsemän miljardin ihmisen ajatuksista ja tekemisistä. Joka tapauksessa jonkinlainen seuraus on aina väistämätön molemmilla tasoilla.

Jokainen teko todellakin lasketaan eivätkä seuraukset rajoitu omaan elämääsi. Mitä luulet, voisitko ehkä muuttaa edes jotakin ajatuksiasi ja tapojasi?