Avainsana-arkisto: auttaminen

Pysyvän kasvun siemenet

Ajatellen-palvelun ohessa olen saanut kiitollisena toimia kemikaalialan kasvuyrittäjänä jo yli kahdeksan vuoden ajan. Kerron näissä artikkeleissani käytännön kokemuksiani Finn-Elox Oy:stä.

Yrityksessä on vajaat 20 henkilöä ja heistä noin puolet on myyntialan ammattilaisia. Liikevaihto ja tulos ovat parantuneet vuosittain ja siitä olen erityisen onnellinen sekä kiitollinen koko tiimillemme.

Viime aikoina olen vastaanottanut erilaisia signaaleja koskien käsitettä ”kasvu” ja pohtinut, miksi niin pieni osa Suomen yrityksistä on kasvuhakuisia? Onko kasvu aina rinnastettavissa liian suureen tuskaan, haluttomuuteen tehdä kovaa työtä, vuodattaa hikeä ja ehkä kyyneleitäkin? Mielestäni rinnastus on nurinkurinen, mutta valitettavan yleinen.

Usein kuulee puhuttavan leadershipistä ja managementista eli ihmisten ja asioiden johtamisesta. Kumpikin on yrityksissä elintärkeitä. Olen kuitenkin kauan pohtinut kokonaisuutta, josta voisi itää todellinen runsashedelmäinen puu ja olen tuntenut sisälläni sen, että nykyisistä konsepteista puuttuu jotain. Viime aikoina kysymyksiini on salakavalasti alkanut tulla vastauksia. Uudenlaisia vinkkejä on suorastaan sadellut eri tahoilta. Missä onkaan siis suurin kasvupotentiaali? Kilpailija-analyyseissä? Tuote-ennusteissa? Lanseerauksissa? Päivämyyntiporkkanoissa? Hauskoissa pikkujouluissa?

Omalle ajattelulle aikaa

Vastaus löytyy pelottavan läheltä. Se, mitä yrityksessämme on ryhdytty toteuttamaan vasta jokunen aika sitten, tulee varmasti kasvattamaan erittäin hedelmällisen puun. Kaikki potentiaali, josta suurin kasvu ja onni aikanaan syntyvät, on nimittäin jokaisen tiimiläisemme sisällä. Sitä ei voi hakea mistään muualta. Ihmisen kasvaessa ensin sisältä, hän tulee heijastamaan kasvuaan ulos, jonka jälkeen vaikutus tuntuu myös yritystasolla. Kehityskohteiksi onkin valittu keskittyminen jokaisen omaan kehittymiseen, henkilösuhteisiin ja arvonantoon toisia kohtaan. Kuten Sitomon Aamulatauksessa lokakuussa todettiin, ainoat asiat joihin itse kukin voi vaikuttaa ja päättää, ovat omat teot, tunteet ja ajattelu. Muu kaikki on ulkoista ja tulee jättää paljon vähemmälle huomiolle. En sano, että ne pitäisi unohtaa, ei tokikaan. Fokus on kuitenkin käännettävä sisäänpäin!

”Tuntemattomimmat tiet ovat tiet sisäänpäin” sanoi myös joku viisas satoja vuosia sitten. Yrityksessämme näitä teitä aletaan nyt tehdä tutuiksi kuja kerrallaan. Tämä vaatii luonnollisesti aikaa ja panostusta. Kalenterista on löydyttävä tilaa omalle ajattelulle. Hiljattain aloimmekin toteuttaa viikkotasolla ns. ”kahden tunnin hetkeä”. Tuona aikana jokainen saa ajatella ja toteuttaa itseään vapaasti – eli tehdä sitä mistä itse kukin nauttii ja millä kokee olevan hyötyä ja merkitystä. Tulemme laajentamaan tätä käsitettä entisestään eli hyödyntämään entistäkin useammin juuri sitä kuuluisaa pikkujohtajan tuskailemaa ”kaupallisesti menetettyä aamupäivää”. Ensimmäinen kokeilu tuotti jo verrattain hyviä uusia ideoita.

Toisena esimerkkinä mainitsen arvomaailmamme perustan. Pohjan muodostavat antaminen ja auttaminen. Se, minkä annat vilpittömästi pois, tulet saamaan aina monin verroin takaisin. Vilpitön apu ja tuki ensin yrityksen sisällä työkaverille tai asiakkaalle tulee väistämättä heijastumaan vastakiinnostuksena, toimivana henkilösuhteena ja lopulta kaupallisena onnistumisena. Oman itsensä muuttaminen omaa etua tavoittelevasta olennosta antavaksi ja muut huomioivaksi olennoksi onkin suurimpia universaaleja haasteita – ja oleellinen osa elämän ymmärtämistä. Tiimiläisten asteittainen muuttuminen tulisikin olla jokaisen kestävää kasvua tavoittelevan yrityksen uusi toimintatapa. Jokainen joutuu ajattelemaan ja tekemään muutoksensa ihan itse, etsimään omat ahaa-elämyksensä ja kokeilemaan uusia ajatusmalleja. Vasta tämän empirian jälkeen voi todella, siis oikeasti todella, ymmärtää miten kaukana omasta potentiaalistaan onkaan tähän saakka ollut. Kuten filosofi Esa Saarinen on sanonut; ”Suurin kasvu yrityksissä on se kasvu, jota ei syntynyt.” Kun ihmiset eivät kehity, ei synny todellista runsautta.

Jatkan näissä blogi-kirjoituksissa aiheiden käsittelyä sopivasti palastellen. Olen varma siitä, että sisäinen muutos on positiivinen ja Suomen yrityskentän konservatiivisiakin normeja järisyttävä. Fakta on, että Suomi ja yritykset täällä tarvitsevat jotain uutta – meidän on pärjättävä paremmin maailmalla. Uskonkin, että tämän kaltaiset siemenet tulevat tuottamaan erittäin hedelmäisen puun.

Muille ensin

Koska olet viimeksi auttanut jotakuta? Muistatko miltä se tuntui? Teko ei välttämättä ole ollut suuri – olet ehkä antanut rahaa keräykseen, opastanut turistia kaupungilla tai auttanut työtoveriasi suorittamaan jonkin tehtävän. Varmasti näinkin vaatimattomalta kuulostava kokemus on kuitenkin herättänyt jotakin tuntemuksia.

Useimmat meistä antavat liian vähän itsestään. Kerromme itsellemme, ettei meillä ole varaa antaa muille, koska itsekin elämme jatkuvassa puutteessa. Samoin meillä on niin kiire viettää iltaa television ääressä ettemme ehdi auttaa naapureitamme tai mennä vapaaehtoistyöhön.

On aivan normaalia, että luontaisesti pyrimme ajattelemaan ensisijaisesti vain itseämme. Jo lapsesta alkaen tärkein halumme on saada asioita ja kokemuksia ainoastaan itsellemme muista välittämättä. Tähän asti myös hyvin moni asia ympäristössämme on tukenut tätä eristäytymistä ja ainoastaan oman hyödyn tavoittelua.

Vaikka tämä onkin normaali lähtötilanne, näin toimiminen ei edistä elämämme tarkoitusta. Sen sijaan että haalimme kaikkea vain itsellemme, jokaisen meistä on tarkoitettu oppivan ja kokevan myös kolikon toinen puoli. Passiivisen vastaanoton sijasta voimme tuntea todellisen itsemme vasta silloin, kun olemme itse aktiivisesti jakamassa hyvää muille. Tämä vapauttaa todelliset voimamme.

Karen Berg onkin muotoillut tämän totuuden hienosti lausumalla: “Kun pidät jatkuvasti huolta muista, Valo huolehtii sinusta.”

Vetovoiman laki kertoo, että vedämme puoleemme ajatuksiamme, tunteitamme ja tekojamme vastaavia asioita ja tapahtumia. Mitä tällöin kerrommekaan lahjoittamalla rahaa tai aikaamme? Kun voimme vapaasti antaa näitä asioita pois, viestimme, että meillä on niitä enemmän kuin omaksi tarpeeksemme. Ja mitä tekee vetovoima? Luonnollisesti sillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vahvistaa samaa tunnetta ja tuoda siitä lisää todisteita – lopputuloksena saamme siis entistä enemmän rahaa ja aikamme joustaa hienosti ja ehdimme hienosti tekemään kaiken tarpeellisen.

Kun haluamme reilulla kädellä itsellemme hyvää, antamisesta pidättäytyminen onkin siis todella nurinkurista toimintaa. Mitä haluamme itsellemme, sitä meidän täytyy aina ensin antaa muille. Rikkaat henkilöt ovat lähes poikkeuksetta hyvin suuria hyväntekijöitä. Työyhteisöissä menestyvimpiä ovat henkilöt, jotka käyttävät suuren osan ajastaan muiden auttamiseen. Tämä voi tarkoittaa niin työtovereiden opastamista kuin suhtautumista asiakkaisiin todellisella palveluasenteella.

Meillä kaikilla on aina jotakin mitä voimme antaa pois. Millä tahansa elämän osa-alueella ilmenevä puute tarkoittaa käytännössä sitä, että vastaanottosi ja jakamisesi eivät ole tasapainossa. Jos et koe tarpeeksi rakkautta, et anna sitä tarpeeksi pois. Jos sinulla on rahahuolia, et anna rahaa tarpeeksi pois.

Mikäli antaminen tuntuu sinulle uudelta ajatukselta, aloita pienin askelin. Anna aluksi pieni summa hyväntekeväisyyteen. Anna hetki omaa aikaasi kollegasi auttamiseen. Katso kotikadulla kulkiessasi tarvitsisiko joku apua. Kun olet antanut, kiinnitä huomiota tunteisiisi ja pohdi hetki miltä tilanne tuntui. Mitä oudompi ja ehkä jopa vastenmielinen tilanne oli, sitä suuremman energiasiirtymän olet kokenut ja sitä voimakkaampia ovat myös tunteesi. Seuraavalla kerralla kokeile aavistuksen verran suurempaa askelta!

Antamista voit tehdä myös ylittämällä odotukset. Tee jotakin paremmin kuin mitä sinulta odotetaan – lisää tekemiseesi jokin lisäarvo sen sijaan että toteuttaisit juuri minimivaatimukset.

Antaessasi mitä tahansa, et koskaan saa olettaa saavasi vastapalvelusta. Et myöskään saa pyytää teostasi millään tavoin kunniaa. Silloin kun haemme tekemisellämme kunniaa itsellemme, on tämä egomme ohjaamaa antamista, eikä siten voi aiheuttaa kuin hyvin lyhytaikaisen hyvän olon tunteen. Kun opimme, ettemme odota mitään takaisin avun kohteelta, pääsemme kokemaan todellista antamisen iloa joka kestää pitkään. Jos vielä voimme antaa anonyymisti ja tällä tavoin varmistaa, ettei tietoinen vastapalvelus ole edes mahdollista, vielä parempi! Aluksi tämä voi olla hyvin haasteellista, mutta meidän tulee pyrkiä ehdottomaan antamiseen ilman oman edun tavoittelua.

Antamisen ja jakamisen seurauksena voimme toki odottaa jotakin hyvää tapahtuvan. Mutta emme saa millään muotoa kontrolloida sitä, mistä tämä hyvä tulee. Jos esimerkiksi lahjoitat vapaa-aikaasi vapaaehtoistyöhön, saattaa työpaikkasi hetken kuluttua palkata sinulle kollegan ja voit lopettaa jatkuvien ylitöiden tekemisen. Tai hyväntekeväisyyteen lahjoittamasi rahasumma saattaa johtaa palkankorotukseen tai ylimääräiseen bonukseen. Et voi koskaan tietää mistä hyvä palaa, joten älä edes yritä kontrolloida tilannetta.

Teet antamista ja jakamista oman itsesi vuoksi. Mitä omaisuutta tai osaamistasi voisit antaa nyt heti hyödyttämään muita? Mikäli et halua lähteä etsimään autettavia kadulta, voit tarjota osaamista ja aikaasi sekä lahjoittaa tarpeettomia tavaroitasi myös lukuisten verkkopalvelujen kautta. Yksi tällainen palvelu on esimerkiksi SharePALS. Joka tapauksessa tee jokin käytännön toimi jo tänään!