Perimmäinen syy?

Syyn ja seurauksen laki on pääperiaatteeltaan selkeä. Jokaisesta ajatuksesta ja teosta ilmenee jossakin vaiheessa jonkinlainen seuraus. Joskus tämä saattaa tapahtua lähes välittömästi kun taas toisinaan tarvitaan useiden vuosien tai vuosikymmenten prosessi. Usein syyn ja seurauksen suhde hämärtyy ajan kuluessa – ja niin on tarkoitettu tapahtuvankin.

Myös se on selkeää, että jos jokin tällä hetkellä ilmenevä asia ei miellytä, tässä ja nyt tehdyt uudet valinnat vaikuttavat siihen millaisia tapahtumia tulevaisuus tuo tullessaan.

Koska jokainen kohtaamamme asia on seurausta jostakin aikaisemmasta omasta tekemisestämme, on tämän vuoksi myös kaikesta syytä ottaa vastuu. Ketään toista henkilöä ei voi syyttää itse itsellemme luoduista olosuhteista ja tapahtumista. Vastuun ottaminen nostaa myös aina jokaisen tilanteen ulkopuolelle ja mahdollistaa muutokset ja uudenlaiset valinnat.

Mutta usein epäselvyys herää silloin kun ryhdymme pohtimaan mitä asioita oikeasti pitää muuttaa.

Jos vaikkapa esimerkiksi näet edessäsi jonkin ikävän tilanteen, miten ihmeessä voit tietää tarkasti siihen johtaneen syyn? Jos edessäsi on vaikkapa auto-onnettomuus, saattaa olla ilmeistä että yhden auton kuljettaja teki jonkin virheen – tai ehkä molemmat tekivät. Mutta miksi hän teki virheen? Joku saattaa tietää että hän oli väsynyt. Mutta tällöin pitäisi kysyä miksi hän oli väsynyt? Jos tämän jälkeen selviää että hänellä on ollut jotakin huolia töissä ja sen aiheuttamaa unettomuutta, on seuraava luonteva kysymys selvittää syy miksi töissä on ollut huolia. Ja niin edelleen – ketjua voi jatkaa loputtomiin. Kuinka tällaisesta ketjusta voidaan löytää todellinen lopullinen syy jonka jälkeen ei ole tarvetta mennä pidemmälle? Kuinka tällaisessa tapauksessa tiedetään mihin vaiheeseen muutos on tehtävä? Ja ennenkaikkea mielenkiintoinen kysymys on se, miten itse olen ollut mukana aiheuttamassa tällaista näennäisesti erittäin kaukaista tapahtumaketjua? Saattaahan olla niin, että et tietoisesti tunne yhtäkään tapahtuman osapuolta.

Tällaisessa tapauksessa tilanteen saattaakin selittää toinen universaali laki. Se nimittäin kertoo, että jokainen meistä on yksilöllinen ja erilainen ilmentymä yhdestä ja samasta kokonaisuudesta. Siksi osa eteentulevista seurauksista on täysin itse aiheutettuja, mutta osa puolestaan on seurausta jostakin suuremmasta kokonaisuudesta. Olet saattanut kuulua johonkin ryhmään, yhteisöön, kansaan tai mihin vain kokonaisuuteen, joka ajattelee ja toimii tietyllä tavalla ja aikaansaa siten tietynlaisia muutoksia. Tällaisten ryhmien lisäksi kaikki ihmiset lopulta muodostavat yhden kokonaisuuden, joka vaikuttaa tavalla tai toisella meistä jokaiseen.

Tämän vuoksi kaikkiin tapahtumiin on mahdotonta löytää selkeää yhtä ja tiettyä niiden aiheuttanutta syytä. Jokaisella näkemällämme ja kokemallamme tilanteella on kuitenkin tärkeä merkitys ja tarkoitus. Jos silmiemme eteen tuodaan jotakin, tarkoittaa se tällöin sitä, että meillä on mahdollisuus tehdä tilanteelle jotakin. Vaikka asia ei näyttäisi liittyvän mitenkään omaan itseemme, olemme kuitenkin osallisia tapahtumaketjuun jonkin suuremman kokonaisuuden kautta. Jollakin omalla tekemisellä voimme korjata tapahtumia ja vaikuttaa positiivisempaan tulevaisuudenkehitykseen.

Perimmäisen juurisyyn löytäminen jokaiseen tilanteeseen ei siksi olekaan tärkein asia, vaan proaktiivinen lähestyminen ja positiivinen vastaus ja suuren kokonaisuuden huomioonottaminen. Voit aina auttaa toisia jollakin tavalla. Voit aina lisätä tilanteeseen jotakin positiivista. Kun riittävän monet noudattavat tätä periaatetta, alkavat negatiivisten ja positiivisten asioiden sisältämät vaakakupit vähitellen kääntyä uuteen asentoon. Aina kun vaa’an neula siirtyy asteikon toiselle puolelle on myös yhteisöllisten seurausten muututtava erilaisiksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *