Aihearkisto: Yritysmaailma

Henkiset puntit

Elettiin alkuvuotta 2013, oli kylmä perjantaiaamu. Odottelin väkeä saapuvaksi ylimääräiseen aamupalaveriin kello kahdeksan aikoihin. Olin jo pitkän aikaa sitten saanut tietää, että yksi avainmyyjistämme tulee lähtemään rohkeasti pois palveluksestamme opinahjon tielle. Aamun aiheena olikin ilmoitus asiasta kaikille. Todella haikeasta tunnelmasta huolimatta tiesin kuitenkin sisimmässäni, että kyseinen aamu tulisi olemaan lopullinen sysäys täydelliseen muutokseen ja rytinään yrityksessämme.

Olimme nimittäin jo yli kahden vuoden ajan ajatelleet ja puhuneet mm. asiakaskentän uudelleen jaosta, tiimien muodostamisesta, avun ja tuen antamisesta kavereille sekä monesta muusta hienosta asiasta. Osan olimme kyllä toteuttaneetkin, mutta suurta muutosta vain ei kuulunut. Manifestaatiollahan on universaalisti kolme astetta; ajatus, sanat ja lopulta teot. Ongelmana olikin, että manifestaatiosta oli toteutettu jo kaksi ensimmäistä astetta. Kolmannen siirtely ja jättäminen synnyttivät itse asiassa jonkinlaisen negatiivisen tilan, koska negaatiot pyrkivät aina täyttämään tyhjyyden. Olimme täten ponnistelleet osittaisessa epävarmuuden tilassa aivan suottakin, vaikka edelleen tilanteeseen nähden erittäin menestyksekkäästi. Täytimme tyhjyyttä onneksemme muilla positiivisilla teoilla. Kerron tässä artikkelissani noista menestyksellisistä tapahtumista ja energioista vuodelta 2012.

Maailmanlopun päivän ihme

Vuoden 2012 alussa päätimme, että teemme myyntiä vuonna 2012 kolme miljoonaa euroa auttaen ja antaen asiakkaille arvostusta ja merkitystä tuotteidemme ja palvelujemme kautta. Sovimme kaikille tavoitteet ja aloimme toteuttaa suunnitelmaa. Budjetointi osoittautui aika vaikeaksi, koska ei ollut selvää tietoa mainitusta asiakkaiden kenttäjaon aikataulusta. Annoin kuitenkin tavoitteen toteutumisesta vision, jossa kaikki halukkaat lähtevät yhteiselle pitkälle matkalle viettämään rentoa yhdessäoloa, firman kustannuksella keväällä 2013.

Vuosi eteni, asioita kehitettiin ja jokainen teki töitä tyylillään. Kertasimme silloin tällöin arvojamme, antamista, luottamusta ja varmuutta. Syksyllä 2012 aloimme kehittää jokaisen omaa ajattelua antamalla aikaa ja tilaa omaan pohdintaan ja työyhteisön kehitykseen. Annoimme arvoa kaikkien ajatuksille ja toteutimme lukuisia tuoteideoita ja konsepteja. Kehitimme luottamusta toisiimme ja vietimme hauskaa aikaa töissä, haasteiden värittämänä. Otin itse käyttöön palaverimentaliteetiksi kehujen antamisen moitteiden sijaan, positiivisten asioiden painottamisen ja ihmisten kuuntelun. Palaute muuttumisesta oli välitön. Myös myynti alkoi hiljakseen syksyllä kasvaa.

Todellinen haaste tuli eteen marraskuun lopulla. Totesimme, että tavoitteestamme uupui niin paljon, että joulukuun 16 työpäivään laskutusta olisi pitänyt tulla paljon enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Pohdimme ja visioimme kuumeisesti, miten tavoitteen vielä tekisimme.

Tuon jälkeen saimme melkein heti idean tarjouksen pyytämisestä yhteistyökumppaniltamme eräästä massatuotteesta. En ollenkaan tiennyt, miksi idea pälkähti päähän juuri tuona aamuna. Olimme nimittäin kahdeksan vuoden ajan melkein aina hylänneet kyseisen tuotteen. Tajusimme, että nyt tilanne oli kuitenkin ihan toinen. Olosuhteet ja ihmiset olivat oikeat ja toimintatilat riittävät. Laskimme pikaisesti katteet ja päätimme saman tien tilata ainetta yhteensä kolme säiliörekallista ja aloitimme kuumeisen ennakkomyynnin. Silloin tajusin, että idea tuli universumilta synkronisaatiossa tavoitteeseemme nähden, eli juuri oikeaan aikaan.

Joulukuun työtahti kiihtyi. Ihmiset suorastaan sihisivät ja sähisivät ja kauppaa tuli kuin liukuhihnalta. Tuotannossa oli ”haalareissa liikettä”. Joka aamu seurattiin yhdessä tavoitteen saavuttamista. Kun perjantai 21.12.2012 saapui, olimme jäljessä vielä reilusti tavoitteesta ja aika oli loppumassa, sillä ei ollut enää kuin muutama päivä aikaa lähettää kaikki myydyt tuotteet!

Tuo ”maailmanlopun päivä” olikin sitten käsittämätön päivä. Kauppaa tuli aivan tolkuttomasti. Energia seinien sisällä oli niin valtava, että koko halli oli haljeta. Jokainen leiskui ja kähisi kuin viiripää. Maailmanlopun tarjoukset purivat kuin tulikuuma veitsi voissa. Kaikki onnistuivat. Tuo päivä oli yksi ennätyksellisistämme, ja kävi lopulta niin, että saavutimme tuon päivän ansiosta tavoitteemme.

Näkymätön energia manifestoitui

Mitä maailmassamme oikein tapahtui? Oliko tässä kyseessä puhdas säkä? Ensinnäkin, olimme vuoden alussa päättäneet, että teemme tavoitteemme. Tavoite ja päätös asiasta olivat kaikille yhteiset. Meillä oli halu. Yhteinen päämäärä ajoi voimakkaammin asiaa kuin kunkin henkilön yksittäinen tavoite. Palkinto tavoitteen saavuttamisesta oli mielessä. Vahva päätös ja yhteinen tietoisuus lopputuloksesta synnyttivät lopulta joulukuussa valtavan energiakentän, johon yhtyi vetovoiman lain mukaan koko universumin vastaava energia. Tuo energia toi ideat uusista tuotteista ja myyntipuheista viime tipassa.  Energia oli täysin käsin kosketeltavissa varsinkin tuona kyseisenä perjantaipäivänä, juuri ennen joulua. Sen tunsi joka solulla ja sitä ei kukaan läsnäolija unohda.

Toiseksi, teimme pieniä muutoksia koko vuoden ajan. Otimme valmistukseen uusia tuotteita, valjastimme uuden markkinointimetodin ja rakensimme tuotantoa. Välillä otimme myyntiporukalta konttoreiden ovet pois ja testasimme energioiden sekoittumista käytännössä. Muutimme käytäntöjä rohkeasti hakien parasta mahdollista tapaa ja tämä ehkä aiheutti suurinta kitkaa toiminnassa. Kaiken takana oli idea siitä, että löydämme parhaan tavan toimia. Tiesin myös, että pienikin muutos aiheuttaa aina vastusta, joka itse asiassa vapauttaa valoa ympärilleen.

Vastukset kasvattavat myös henkisiä lihaksia

Otetaanpa selventävä esimerkki lähihistoriasta – valaistukseen käytettiin energiasyöppöjä hehkulamppuja. Lampussa on negatiivinen ja positiivinen napa ja välissä on hehkulanka, eli vastus. Energia virtaa negatiivisesta positiiviseen napaan. Mitä suurempi on hehkulampun vastus, sitä kirkkaammin lamppu palaa, ja sitä enemmän lampussa on valotehoa. Ilman vastusta ei olisi minkäänlaista valoa. Meidän ei kuitenkaan tarvitse ymmärtää, miten sähkö lampussa liikkuu ja mitä sähkö oikeastaan edes on. Tieto, että vastus paljastaa valon, riittää.

Tai ajatellaanpa kuntosalilla käyntiä. Tavoitteena on yleensä parempi terveyden tila, esimerkiksi normaalipaino tai vahvempi selkä. Alussa salille meneminen on vaikeaa ja käytettävät puntit ovat pieniä. Treenin jälkeen yleensä olo on kuitenkin aika mukava, vaikka lihakset kipeytyvät seuraavana päivänä. Koetaan kasvukipua ja tuskaa. Kuukauden kuluttua sama punnus ei enää kasvatakaan lihasta. Painoa on kasvatettava, jotta suuremman vastuksen myötä saavutetaan suuremmat lihakset. Lopulta vuoden jälkeen saatetaan käyttää jo monta kertaa suurempia puntteja, yleiskunto on mahtava ja lääkärit ovat lähellä enää TV-sarjoissa. Terveemmän elämän edellytyksenä on siis asteittainen kipu ja vastus. Jos ei vastaavasti tee yhtään mitään terveytensä eteen, valitsee itsestään negatiivisen, eli kärsimyksen. Tässä tapauksessa se voisi olla verenpainetauti, rappeutumia, sydänkohtaus, tai vaikkapa masennus.

Sama koskee henkistä sisäistä kasvua. On tehtävä asioita, jotka aiheuttavat jonkinlaista kitkaa. Joku puhuu punaisesta alueesta, toinen hypystä tyhjän päälle. Yleensä sellaiset asiat, jotka ovat varsin vastenmielisiä, tulisi toteuttaa! Haasteiden on myös kasvettava, jotta saavuttaa vahvemman henkisen selkärangan ja jaksaa töissäkin paljon paremmin. Henkinen kasvu koetaan valitettavan useasti kovin vieraaksi asiaksi. Yritänkin meillä luoda ilmapiirin, jossa kokemuksen kautta ymmärrettäisiin, että henkinen kasvu on avain moneen hyvään. Pienillä muutoksilla ja uusilla asioilla olenkin luonut yrityskommuunissamme tarkoituksellista pientä proaktiivista tuskaa. Vaihtoehtona nimittäin on aina kärsimys.

Asiakasreklamaatio on loistava esimerkki valon vapautumisesta. Se on tilanne, jossa joku asia tökkää niin pahasti, että asiakas ottaa yhteyttä. Tulee paineen ja vastuksen tunne. Se, miten reklamaatioon suhtaudutaan, ratkaisee koko pelin. Reaktiivinen, ensimmäisten sekuntien ajatus, on yleensä väärä. Hetken pohdinnan jälkeen reklamaation käsittely on jouhevampaa ja asiallisempaa. Tai ehkäpä toisinaan raaka-ainetoimitus tökkää ja tuotanto seisahtuu. Vastoinkäymisen ilmaantuessa tuleekin pohtia, mikä opetus tähän sisältyy, tai mikä merkitys tällä on nyt suhteessa päämääräämme? Syyn ja seurauksen laki sanoo, että mitään ei tapahdu sattumalta, ja suurin valo vapautuu aina negatiivisesta positiiviseen päin. Kaikki vastoinkäymiset ovat itse asiassa suuren suuria mahdollisuuksia vapauttaa valtavia määriä spirituaalista valoa ympäristöön ja siten menestystä kaikille osapuolille! Miten paradoksaalista – ennen vastoinkäymiset saivat tuntemaan uhrin tunteita epäoikeudenmukaisuudesta – nykyään ne ovat merkkejä ja tärkeitä potkuja oikeaan suuntaan!

Ilo ja riemu jatkuvat

Vuosi 2012 toi merkitystä monille työntekijöillemme, sillä teimme pitkiä päiviä töitä yhteisen asian eteen, uskoimme näkymättömään, otimme riskejä uusien tuotteiden muodossa ja tehtävämme oli jokaista jäsentään suurempi eli yksin mahdoton suorittaa. Emme kertaakaan jääneet miettimään kommentteja mahdollisesta lamasta tai synkkyydestä, vaan uskoimme asiaamme. Valoa vapautui ja sekä näin että kuulin monien kokevan todella mukavia työpäiviä. ”Onko kello jo noin paljon? Miten ihmeessä?” ”Olipa energinen työpäivä, vieläkin tuntuu!” ”Tämä on kuin muurahaispesä.” Negatiivistakin oli onneksi mukana erittäin reilusti – sieltähän se suurin mahdollisuus muuttua oli peräisin, vai kuinka?

Avainmyyjän lähteminen yrityksestä on aina vaikea pala. Tässä tapauksessa käy kuitenkin nyt niin, että syntynyt muutos tulee avaamaan uusia ovia. Kaikki aiemmat tapahtumat ovatkin olleet kenraaliharjoitus todelliselle haasteelle – kaiken pirstomiselle ja uudelleen rakentamiselle. On aika aloittaa tiimien rakentaminen ja asiakaskentän uudelleenjako. On myös aika kehua ja nostaa ihmisten vahvuudet esiin. Johtajien mentaliteetti – ”Kuinka voin auttaa?” – tulee mennä läpi luiden ja ytimien aina asiakkaisiin saakka. Vuoden 2013 missiona onkin rakentaa uusi yritys yhdessä asiakkaiden ja toimittajien kanssa. Seuraava artikkelini palaa tähän aiheeseen palkintomatkamme jälkeen. Kerron siinä antamisen ja varmuuden nostamisesta aivan uudelle tasolle – tasolle johon toivoisin jokaisen suomalaisen yrityksen pyrkivän!

Pysyvän kasvun siemenet

Ajatellen-palvelun ohessa olen saanut kiitollisena toimia kemikaalialan kasvuyrittäjänä jo yli kahdeksan vuoden ajan. Kerron näissä artikkeleissani käytännön kokemuksiani Finn-Elox Oy:stä.

Yrityksessä on vajaat 20 henkilöä ja heistä noin puolet on myyntialan ammattilaisia. Liikevaihto ja tulos ovat parantuneet vuosittain ja siitä olen erityisen onnellinen sekä kiitollinen koko tiimillemme.

Viime aikoina olen vastaanottanut erilaisia signaaleja koskien käsitettä ”kasvu” ja pohtinut, miksi niin pieni osa Suomen yrityksistä on kasvuhakuisia? Onko kasvu aina rinnastettavissa liian suureen tuskaan, haluttomuuteen tehdä kovaa työtä, vuodattaa hikeä ja ehkä kyyneleitäkin? Mielestäni rinnastus on nurinkurinen, mutta valitettavan yleinen.

Usein kuulee puhuttavan leadershipistä ja managementista eli ihmisten ja asioiden johtamisesta. Kumpikin on yrityksissä elintärkeitä. Olen kuitenkin kauan pohtinut kokonaisuutta, josta voisi itää todellinen runsashedelmäinen puu ja olen tuntenut sisälläni sen, että nykyisistä konsepteista puuttuu jotain. Viime aikoina kysymyksiini on salakavalasti alkanut tulla vastauksia. Uudenlaisia vinkkejä on suorastaan sadellut eri tahoilta. Missä onkaan siis suurin kasvupotentiaali? Kilpailija-analyyseissä? Tuote-ennusteissa? Lanseerauksissa? Päivämyyntiporkkanoissa? Hauskoissa pikkujouluissa?

Omalle ajattelulle aikaa

Vastaus löytyy pelottavan läheltä. Se, mitä yrityksessämme on ryhdytty toteuttamaan vasta jokunen aika sitten, tulee varmasti kasvattamaan erittäin hedelmällisen puun. Kaikki potentiaali, josta suurin kasvu ja onni aikanaan syntyvät, on nimittäin jokaisen tiimiläisemme sisällä. Sitä ei voi hakea mistään muualta. Ihmisen kasvaessa ensin sisältä, hän tulee heijastamaan kasvuaan ulos, jonka jälkeen vaikutus tuntuu myös yritystasolla. Kehityskohteiksi onkin valittu keskittyminen jokaisen omaan kehittymiseen, henkilösuhteisiin ja arvonantoon toisia kohtaan. Kuten Sitomon Aamulatauksessa lokakuussa todettiin, ainoat asiat joihin itse kukin voi vaikuttaa ja päättää, ovat omat teot, tunteet ja ajattelu. Muu kaikki on ulkoista ja tulee jättää paljon vähemmälle huomiolle. En sano, että ne pitäisi unohtaa, ei tokikaan. Fokus on kuitenkin käännettävä sisäänpäin!

”Tuntemattomimmat tiet ovat tiet sisäänpäin” sanoi myös joku viisas satoja vuosia sitten. Yrityksessämme näitä teitä aletaan nyt tehdä tutuiksi kuja kerrallaan. Tämä vaatii luonnollisesti aikaa ja panostusta. Kalenterista on löydyttävä tilaa omalle ajattelulle. Hiljattain aloimmekin toteuttaa viikkotasolla ns. ”kahden tunnin hetkeä”. Tuona aikana jokainen saa ajatella ja toteuttaa itseään vapaasti – eli tehdä sitä mistä itse kukin nauttii ja millä kokee olevan hyötyä ja merkitystä. Tulemme laajentamaan tätä käsitettä entisestään eli hyödyntämään entistäkin useammin juuri sitä kuuluisaa pikkujohtajan tuskailemaa ”kaupallisesti menetettyä aamupäivää”. Ensimmäinen kokeilu tuotti jo verrattain hyviä uusia ideoita.

Toisena esimerkkinä mainitsen arvomaailmamme perustan. Pohjan muodostavat antaminen ja auttaminen. Se, minkä annat vilpittömästi pois, tulet saamaan aina monin verroin takaisin. Vilpitön apu ja tuki ensin yrityksen sisällä työkaverille tai asiakkaalle tulee väistämättä heijastumaan vastakiinnostuksena, toimivana henkilösuhteena ja lopulta kaupallisena onnistumisena. Oman itsensä muuttaminen omaa etua tavoittelevasta olennosta antavaksi ja muut huomioivaksi olennoksi onkin suurimpia universaaleja haasteita – ja oleellinen osa elämän ymmärtämistä. Tiimiläisten asteittainen muuttuminen tulisikin olla jokaisen kestävää kasvua tavoittelevan yrityksen uusi toimintatapa. Jokainen joutuu ajattelemaan ja tekemään muutoksensa ihan itse, etsimään omat ahaa-elämyksensä ja kokeilemaan uusia ajatusmalleja. Vasta tämän empirian jälkeen voi todella, siis oikeasti todella, ymmärtää miten kaukana omasta potentiaalistaan onkaan tähän saakka ollut. Kuten filosofi Esa Saarinen on sanonut; ”Suurin kasvu yrityksissä on se kasvu, jota ei syntynyt.” Kun ihmiset eivät kehity, ei synny todellista runsautta.

Jatkan näissä blogi-kirjoituksissa aiheiden käsittelyä sopivasti palastellen. Olen varma siitä, että sisäinen muutos on positiivinen ja Suomen yrityskentän konservatiivisiakin normeja järisyttävä. Fakta on, että Suomi ja yritykset täällä tarvitsevat jotain uutta – meidän on pärjättävä paremmin maailmalla. Uskonkin, että tämän kaltaiset siemenet tulevat tuottamaan erittäin hedelmäisen puun.