Sanojen voimaa

Sanat ovat tärkeitä. Tästä olet varmasti kuullut puhuttavan ja kirjoitettavan jo kyllästymiseen asti. Tästäkin huolimatta saat lukea jälleen hieman lisää – toivottavasti aavistuksen verran erilaisesta näkökulmasta.

Vetovoiman lain ja muiden universaalien lakien yhteydessä kuvataan tapahtumaketjua, jolla asioita tuodaan tähän fyysiseen maailmaan. Siinä ensimmäisenä vaiheena ovat ajatukset, joilla luomisprosessi käynnistetään. Tämän jälkeen tarvitaan myös käytännön tekoja ennenkuin luodut asiat voivat ilmestyä tähän fyysisillä aisteilla havainnoitavaan maailmaan.

Usein korostetaan oikeanlaisen positiivisen ja luovan ajattelun olevan tärkeintä, ja käytännön teot ohitetaan vähempiarvoisena. Joku saattaa jopa luulla, että saat rikkaudet saapumaan joku kaunis päivä, vaikka vain makoilisit sohvalla, ja ajattelisit tiukasti rikkauksia. Kuitenkin teot ovat hyvin oleellinen osa prosessia ja siksi myös Ajatellen-palvelu muistuttaa niiden tärkeydestä.

Viime aikoina useissa artikkeleissa olen käyttänyt viittauksia luomiskertomukseen. Siinä erityisen tärkeää on ymmärtää viesti sanojen takaa. Kirjaimellisesti luettuna tarina on satumainen ja ehkä jopa viihdyttävä, mutta puolestaan tulkittuna ja ajateltuna siitä voi ammentaa valtavan määrän universaaleja periaatteita ja tietoa siitä, miten erilaiset meitä kaikkia lait toimivat. Niitä ei mikään uskontokunta voi omia omakseen. Valitettavasti liian monet keskittyvät kirjaimelliseen lukemiseen ja ohittavat täysin taustalle kätketyt viisaudet.

Valitettavasti alkuperäisiä tekstejä käännettäessä ja modernisoitaessa sanoma on muuttunut valtavasti. Koska tekstejä ei ole tarkoitettu luettavaksi kirjaimellisesti, niitä ei myöskään ole tarvetta uudenaikaistaa. Riittää, että ajattelumme nousee korkeammalle tasolle, ja ymmärrämme kerta toisensa jälkeen aina uuden ulottuvuuden samasta tekstistä.

Jotta kertomusta voidaan ymmärtää, käytetäänpä suomenkielisen käännöksen rinnalla hepreankielistä versiota. Esimerkiksi ensimmäisessä lauseessa suomenkielisessä versiossa kerrotaan ”loi taivaan ja maan”, kun taas alkuperäisessä tekstissä lukee ”loi taivaat ja maan”. Toki järkevästi ajateltuna taivaita on vain yksi, mutta monikkomuodolla ilmaistaankin sitä, että maailmassa on paljon ulottuvuuksia. Näkyvän ”maa”-ulottuvuuden lisäksi on yhdeksän näkymätöntä ulottuvuutta, ja niihin viitataan usein ”taivaina”. Tämän mallin on tiedekin hiljattain todistanut. Tällä ei siis ole mitään tekemistä sen kanssa mitä tyypillisesti ajattelemme puhuessamme taivaasta.

Luomisen jälkeen mitään ei kuitenkaan vielä ollut missään. Kaikki asiat olivat odottamassa. Ne olivat potentiaalisesti olemassa, mutta mitään ei oltu tuotu vielä havaittavaan muotoon. Asiat vain luotiin.

Tämän jälkeen vielä korostetaan pimeän fyysisen maailman ja kaiken valon sisältävän näkymättömien ulottuvuuksien erottamista toisistaan. Tämän jälkeen päästään paljastamaan jo luotuja asioita tähän maailmaan.

Ja millä paljastaminen tapahtuukaan? Jokaisen päivän kohdalla toistuu sama periaate: ”sanoi, tulkoon valkeus – ja valkeus tuli”. Kun ymmärrämme koodatun tekstin sääntöjä, on selvää, että jos samaa sanaa toistetaan näin monta kertaa lyhyen tekstin aikana, sen on pakko olla erityisen tärkeä. Sanojen ja sanomisen voimaa kannattaa siis pohtia hieman tarkemmin.

Jos luet ensimmäisten päivien tapahtumat, huomaathan, että seuraavien päivien aikana mitään ei enää luoda. Ainoa luominen tapahtuu ensimmäisenä päivänä, ja tämän jälkeen asioita ainoastaan tuodaan näkyviksi tekemällä fyysisiä tekoja – eli käyttämällä sanojen voimaa.

Mielenkiintoista on myös käännösero siinä, että alkuperäinen teksti laskee päivät käyttämällä sanoja ”yksi päivä”, ”toinen päivä”, ”kolmas päivä” jne. Suomenkielisessä versiossa tämä on usein korjattu muotoon ”ensimmäinen päivä”. Mutta miksihän hepreankielessä käytettiin epäloogisesti sanaa ”yksi”, vaikka siellä myös on olemassa sana ”ensimmäinen”? Jälleen epälooginen sanavalinta tarkoittaa sitä, että tässä kohti on jokin kätketty merkitys, ja sitä on syytä pohtia tarkemmin.

Sanavalinta korostaa yhtenäisyyttä. Minkä tahansa luomisen jälkeen olemme automaattisesti yhtä luodun asian kanssa. Jokainen luotu asia, ja erityisesti sanottu sana, liimautuu hyvin tiukasti osaksi sanojaansa. Olemme aina tekemistemme kanssa yhtä. Kuten kertomuksen jatko osoittaa, sanomisilla ja muilla teoilla vaikutamme myöhemmin siihen, miten ja missä muodossa asiat lopulta ilmestyvät tähän näkyvään maailmaan.

Sanojen tärkeyttä korostetaan myös lukuisilla muilla tavoin. Esimerkiksi muutaman päivän jälkeen ihminen luodaan ”kuvaksemme”, eli siis osaltaan mallintamaan universumia. Ihmisellä ajatustoiminta tapahtuu korkeimmalla tasolla. Aivothan ovat mahdollisimman kaukana jalkapohjista, eli pinnasta, jolla liitymme tähän fyysiseen maailmaan. Tämän jälkeen tulee suu, jonka kautta luomme ja viestimme sanoilla. Vasta tämän jälkeen tulevat muita fyysisiä tekoja varten tarkoitetut kädet ja lopulta jalat. Kaikki osat ovat toki tärkeitä, mutta niiden tärkeysjärjestys on itsestään selvää. Suun avulla teemme voimakkaampia tekoja kuin käsillämme. Toisena esimerkkinä voidaan pohtia sitä, että näemme ja tunnemme aluksi vain hyvin pienen osan kaikesta siitä mitä on olemassa. Tämähän toteutuu myös ihmisessä – iho peittää todellisen olemuksemme, ja näemme silmillämme vain kaiken peittävän pintakerroksen. Kun haluamme ymmärtää jotakin asioita syvällisemmin, joudumme näkemään vaivaa voidaksemme havainnoida mitä oikeasti ihon alta löytyykään.

Kaiken aikaansaamamme ei tarvitse heti näyttää hyvältä. Sen voit huomata vaikkapa siitä, että toisen päivän toimien jälkeen luomiskertomus ei toista riviä ”näki, että niin oli hyvä”. Kuitenkin vaikka aluksi kaikki ei ollutkaan hyvää, se pystyttiin korjaamaan ajan kuluessa niin, että kuudennen päivän päätteeksi ”kaikki oli hyvää”. Kaikkea on siis mahdollista muuttaa ja tehdä uusia valintoja. Koska kaikki on jo olemassa ja luotuna, sinun tarvitsee keskittää ajatuksesi uusiin asioihin, ja tehdä uudenlaisia ajatusten kanssa linjassa olevia tekoja – eli tehokkaimmin lausua uusia sanoja.

Sanoilla saat aikaan paljon asioita, joita on sen jälkeen lähes mahdotonta täysin perua. Ajattelepa millainen sitoutumisen merkki se onkaan, jos puet jonkin ajatuksesi sanoiksi, ja kerrot sen ystävällesi. Jos lupaat tehdä jotakin, ystäväsi varmasti kyselee aika ajoin tilanteen etenemisestä, ja sinun on lähes pakko tehdä sanomasi asia. Näin myös universumi tulkitsee sanasi. Jos sanot jotakin, olet siitä jo hyvin varma, ja näin on tapahduttava.

Vapaa tahto sallii kaikenlaiset valinnat. Universumi ei arvostele tai kyseenalaista sanojasi ja pyyntöjäsi. Voit vapaasti pukea sanoiksi aivan mitä ikinä haluat. Sinun on kuitenkin syytä pohtia mitä sanot, ja että varmasti todella tarkoitat sitä. Sanoihin yleensä liityy myös muita käytännön tekoja, ja niiden on oltava myös linjassa sanojen kanssa. Jos vaikkapa lupaat olla jossakin viiden minuutin kuluttua, ja saavutkin paikalle kuuden minuutin kuluttua, et ole vienyt prosessia loppuun sanomallasi tavalla. Kun kaikki ajatukset, sanat ja teot ovat keskenään linjassa, siirryt luontevasti tilanteesta toiseen, syy ja seuraus on helppo nähdä tapahtumien välillä, ja asiat tuntuvat etenevän järkevästi. Jokainen keskeneräinen teko puolestaan aikaansaa tyhjää tilaa, joka täyttyy toki välittömästi. Universumihan vihaa tyhjiöitä. Tällaisten tyhjyyksien luonnollisina täyteaineina käytetään kaaosta, hämmennystä, väärinymmärryksiä, myöhästymisiä, onnettomuuksia ja ties mitä vastaavia asioita.

Sanoja voi verrata myös vaikkapa puun kasvamiseen. Jokainen puun siemen sisältää aina tarkat tiedot siitä, miten täydellinen valtava puu saadaan kasvamaan, ja miten se tulee elämään koko elämänsä. Siemenessä on tiedot mm. siitä, miten runko ja oksat kasvatetaan, minkä muotoisia lehdet ovat, pitääkö lehdet jossakin vaiheessa pudottaa ja kasvattaa uudelleen, ja miten puu hoitaa itselleen jälkikasvua. Kun näemme puuntaimen, siinä vaiheessa siemen on kauan aikaa sitten kadonnut näkyvistä. Siitä huolimatta siemenen tieto leviää ja kasvaa, ja aikanaan välittyy myös puun tuottamiin uusiin siemeniin. Aivan samalla tavoin jokainen sana sisältää koko paketin ideasta lopulliseen ilmentymään. Vaikka sana tuntuu merkityksettömältä ja unohtuu nopeasti, sen välittämä energia leviää, kasvaa ja luo uusia asioita, joita tarvitaan alkuperäisen idean toteutukseen. Yhteys alkuperäiseen sanaan kuitenkin hämärtyy nopeasti – samoin kuin puunkin alkuperäinen siemen katoaa.

Siksi voi tuntua oudolta, että kohtaat asioita, joita et muista lainkaan ajatelleesi tai pyytäneesi. Koska kaikessa on viivettä, asiat voivat tulla hyvin erikoisiin aikoihin. Kuitenkaan mitään ei tapahdu sattumalta – syyn ja seurauksen laki on yksiselitteinen. Myöskään mitään nyt sanomiasi sanoja et pääse pakoon, ellet ryhdy puolustautumaan ja kasaamaan välittömästi päinvastaista energiaa. Positiiviset ajatukset ja sanat ovat onneksi aina negatiivisia vahvempia. Siksi tietoisesti positiivisuuteen keskittymällä voit mitätöidä suuren määrän mahdollisesti aikaisemmin luomiasi ikäviä asioita. Tärkeintä on tietysti pyrkiä olemaan luomatta enempää ikäviä tilanteita – niitä varmasti jokaisella riittää varastossa aivan riittävästi. Kaikkia niitä on mahdotonta nollata, koska emme voi millään muistaa jokaista kylvämäämme siementä. Siementen tulokset täytyykin ottaa vain vastaan, hyväksyä niistä vastuu, ja tehdä muutoksia tilanteen uusiutumisen välttämiseksi.

Erilaisilla sanoilla on erilaisia merkityksiä. Oleellista on tarkoitus ja idea niiden taustalla. Huolellisesti pohditulla ja mietityllä sanalla voi olla hyvin erilaisia seurauksia verrattuna leikillisesti tai muutoin epämääräisesti heitettyyn kommenttiin. Jokainen sana toki luo aina jotakin, etkä pääse helposti irti sanoilla luomastasi energiasta. Käsittelemme erilaisia sanoja seuraavassa artikkelissa.

One thought on “Sanojen voimaa

  1. Sanoilla on paljon valtaa. Moni ihminen puhuu asioita tietoisesti ajattelematta sanojen sasältöä ja vaikutusta. Jopa puolustaa sanojaan sillä, ettei hänellä ole tapana ajatella puhumisiaan ja takertua mihinkään sanoihin. Minulla oli hyvä oppikoulu, jossa kuulin kerran, että jätä sanomatta, jos sinulla ei ole todella tärkeää sanottavaa ja muistan sen aina. Mutta silti tulee sanottua sellaista, mitä ei pitäisi ja myös jää sanomatta asioita, jotka pitäisi sanoa. Se on pahinta kun kohtaa puheita ja sanoja, joilla halutaan saada pahaa ja vahinkoa aikaan. Joskus näyttää siltä, että pahoja puheita levittävä voittaa sen henkilön, josta puhuu aiheettomasti valheita ja pahaa. Minulla on se kokemus, että ihminen joka on tehnyt minulle pahaa, niin hän myös puheillaan tehnyt pahaa. Vahingontekijä käyttää tätä puhetta estämään vahingontekonsa paljastumisen ja monesti hakee ympäristöstään muiden tukea. Olen etsinyt ratkaisua; miten voi estää tuon syyllistymättä itse samaan ja miten poistaa sitä vahingontekoa elämästään. Onko se niin että ihminen, joka jostakin syystä haluaa pahaa toiselle, niin hän jatkaa nähdäkseen sanojensa voiman? Onko se tavoittelmisen arvoinen asia ja tuleeko suuri voimantunto, kun näkee voivnsa tuottaa kärsimystä ja näkee jonkun kärsivän mnetyksiä? Minulla ei ole koskaan ollut tarvetta tehdä vahinkoa toiselle. Miten toimia, että se paha, mitä joku toiselle haluaa, jää hänen itsensä selvitettäväksi?
    Kirjaikija Zig Ziglar on sanonut: ”Be helpful. When you see a person without a smile, give him yours.”
    Kiittäen
    Lumira

Vastaa käyttäjälle Lumira Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *